"Ei", puhuu Prillup katsoen heidän päittensä yli. "Arpaleikki ei olekaan niin hauskaa, teen mieluummin teille jäniksiä ja kaikenlaisia muitakin eläimiä, muistattehan. — — — Niin hänkö? — Kyllä hän pian tulee, eiköpä hänellä ollut asiaa kylään. — — Mutta odottakaahan, minä asettelen lampaan paraaseen paikkaan, katsokaahan nyt!"
Ja nyt ilmestyy valaistulle seinälle mustia jäniksiä, vasikoita, porsaita, lampaita, jotka syövät, ammuvat, tonkivat ja hyppivät; ja kukot päristelevät siipiään ja kiekuvat, koirat istuvat tai haukkuvat, härät kuopivat ja kissat pyytävät hiiriä, ja toiset eläimet tekevät vielä suurempia ihmeitä.
Mutta sitä ihmettä ja leikkiä riittää niin pitkäksi aikaa, että Juku jää permannolle makaamaan. Annikin taistelee unen kanssa, ja eteisessä on niin pimeä, niin pimeä, ja isän otsalla helmeilevät järeät pisarat, mutta hänen suuret korkealle kohotetut ihmeitätekevät kätensä nokkivat ja sieppaavat kiinni, kuin tahtoisivat vapautua näkymättömästä nuorasta.
Nyt nukahtaa jo Annikin, ja elukat seinällä elävät edelleen. —
Yhdestoista luku.
Kun "uusi Mäenkylä" ilmestyi ammattiveljien joukkoon, eivät he havainneet hänessä mitään järjestyksen vastaista: pää oli keritty ja jalassa saappaat, vielä lisäksi aivan uudet, mustat saappaat. Niin, koettakaapas höyhentää, ajatteli mies huomatessaan itseään tarkastettavan noin alta kulmain, tallukoita ja pitkiä hiuksia ei ole! Luulitte kai, että uusi on jälleen maanmoukka, ettei Mäenkylässä ehkä muita olekaan! No ei, tämä uusi voi ehkä teillekin opettaa käytöstapoja, ettekä te hänelle!
Ja uusi Mäenkylä näytti itseään edestä ja näytti itseään takaa, eikä hänessä ollut mitään, mikä olisi tuottanut ammatille häpeää: vaatteetkin olivat yllä uudet ja kaulaliina puhtaampi kuin monella muulla. Ja kun he kurkistelivat vankkureita ja vetojuhtaa ja maitoastioita — hehee, vääntäkää ehkä suuta? Eipä siinä ollut vääntämistä. Ei yhdelläkään korskunut niin väkevää raudikkoa aisain välissä, ja vankkurit olivat hyvät, ja maitoastiat tulivat suoraan tynnyrintekijältä. Kyllä oli uusi kysynyt vanhalta maitoastioita ostaakseen, mutta mitäs Jaan! Mies niin täynnä myrkkyä, että ei myy, kiusallakaan ei myy. Ovat tarpeen tuonnempana omalle maitomiehelle. — No, eipä siis muuta kuin osta uudet. Uusi kauppamies, uudet vehkeet.
Ja älkööt he luulko, ne vanhat, että hän ehkä paljoakaan heistä jäljelle jäisi liikemiehen kohteliaisuuksia ja nokkeluuksia lasketellessaan. Kas vain, puhuttelee vaimoja "rouviksi" ja tyttäriä "neideiksi" niinkuin nämäkin, osaa kiittää rahasta ja hienoimmille kumartaakin. Ja voista tarjoaa kehuskellen maistiaisia ja maidosta panee kulauksen päällekaupan. Voihan olla, että ostajien täytyy hänen vankkuriensa luona seista hiukan kauemmin — kädet eivät vielä ole tottuneet antamaan eivätkä lukemaan rahaa — mutta pianhan siihen tottuu. Tietysti he olivat hyvillään, kun häneltä ensimmäisenä päivänä pudota maiskahti voikilo kuraan ja sinä ja vielä toisenakin päivänä oli jotain selkkausta parin ihmisen kanssa Tönun rahoja takaisin antaessa, mutta muistelisivatpa kunnioitetut ammattiveljet omaa ensimmäistä myyntipäiväänsä — eipä tiedä, vaikka heillekin voisi hymähdellä.
Mitä nyt tuli Mäenkylän tavaran kuuluisuuteen, mitä Jaan oli niin paljon kiitellyt, havaitsi Prillup varsin pian, että mies oli suuresti liioitellut. Olihan tosin joitakuita, jotka kysyivät "Mäenkylää", katsoivat tunnustellen uutta edustajaa, mutta ei sellaisella melulla, kuin olisi luullut, ei sinnepäinkään, ja aivan oli etsittävä jälleenmyyjäksi jotakin kauppiasta, varsinkin maantien vierestä, mistä Tönu tuli kaupunkiin, ennenkuin keksi jonkun, joka ei myönyt kilpailijan tuotteita. Tietysti oli vanha Mäenkylä jättänyt uudelle ilmoittamatta omat myyntipaikkansa, ja senvuoksi täytyi uuden ensimmäisellä kerralla myydä maito, mikä ei käynyt torilla kaupaksi, myöhemmin kadulla, koska kauppapuoteja oli niin vähän, tietysti alennettuun hintaan, kun taas voi täytyi "haudata".
Mutta ne olivat vain alkuvaikeuksia, joista Prillup uskoi pian selviytyvänsä. Ja mitä vielä puuttui Mäenkylän maidon ja voin mainehikkuudesta — kyllä hän siitä nyt huolehtii — odottakaapa vain.