"No, itsehän tiedät parhaiten", sanon. "Kun Reemet tulee, kyllä puhun."
"Niin, emäntä, auttakaa minua poloista! Olen mikä olen — kylläpä vain olen tarpeeksi hyvä Ketakselle!"
"No, hyvä on, Reemet ottaa pojan illalla puheilleen, mutta mitäs poika välittää! On kova kuin tahko. Ei, mitäpä hän välittää! Tiiulla on käynyt muitakin moisiosta ja kylästä, mene ja ota koira sieltä kiinni! Puhdas kun puhdas! Ja herra tietää — eipä Reemetissä ole miestä ketään pehmentämään, se jää nyt herran huoleksi."
"Uskotteko tytön puhuvan totta?" kysyy Kremer.
Emäntä tekee päällään ja kädellään liikkeen, millä tahtoo ilmaista, ettei hänellä ole siitä vähintäkään epäilystä.
"Siis pitää Ketaan vielä tänään mennä häntä kosimaan!"
Herra von Kremer kääntyy ympäri ja astuu suoraa päätä lypsäjäin joukossa olevan pienen, mustan muorin puoleen.
"Tuliko poikasi kotiin päivälliselle, Truutu?"
"Kyllä, herra."
"Siis sano hänelle, että hän mennessään tulee konttoriin."