"Kaksi kertaa vuodessa."
"Vai niin, käyt rippikirkossa, mutta et pelkää Jumalaa; elät moision maalla ja moision katon suojassa, mutta et pelkää moision herraa! Ajattele nyt itse, mitä moision vanhimman pitää tekemän sellaiselle?"
"Minä en ole lapsen isä."
Kremer katsoo pisteliäästi poikaan, ääni on matala.
"Kun tyttö sanoo, että olet isä, niin olet isä!"
Nyt tulee poikaan eloa. Hän raapaisee toista ja toista housun säärystintä, kohauttelee olkapäitään ja maiskuttaa suuta.
"En ole! — Varmaan en ole! — En ikimaailmassa! — — En ole enkä tule."
"Vai niin. Mutta jospa erotan sinut työstä tunnin kuluttua ja tunnin kuluttua ajan pois saunasta äitinesi kaikkinesi — oletkos sitten isä?"
Mihkelin silmät kiertävät ympäri, käsi pyyhiskelee nenää toiselta ja toiselta puolen, hänen äänessään on rahtusen vähemmän lujuutta:
"Ei sinnepäinkään — — Minä nyt muka isä —- — Niinkuin ei toisia olisi — —"