Ja nyt selitti hän tarkemmin aikeensa. Hän tahtoi antaa Miinalle aikaa keväisiin. Sillä välin koittaisi hän olla tytölle kohtelias, nöyrä, lähestyä häntä ystävällisesti ja mielitelien. Heidän piti useimmin toisiaan tavata joko Huntaugulla, Pärtlillä, tuttavien taloissa taikka moisiossa. Toisena joulupäivänä piti Pärtlillä olla vanhemman veljen häät. Älköön Mihkel koko perhekunnan kanssa jääkö sinne tulelta, — kutsun hän lupasi pian heille toimittaa. Mutta yhtä asiaa hän ehdottomasti vaati: Mihkelin piti miehen sanalla luvata, ettei hän ketään muuta kosijaa Huntaugulle ota vastaan, kunnes asiat Pritsin ja Miinan välillä toisella tai toisella tavalla selviäisivät.
Tuon lupauksen antoi Mihkel tarkemmin asiaa ajattelematta.
"Sinun tulee myös pitää huolta siitä, että äiti on minun puolellani", vakuutti Prits vielä.
"Hän oli sinun puolellasi ja on vastakin oleva!" huudahti ukko varmalla äänellä.
Ja nyt juotiin ja poltettiin ja luvattiin ja vakuutettiin puoleen yöhön. Yhä uudestaan selitti yksipäinen kosija, että Miinasta hän ei voinut luopua, tyttö oli hänen sydämmeensä niin juurtunut, ettei hän yölläkään saanut lepoa eikä rauhaa. Lyöden nyrkkiä pöytään hän vakuutti, että ennen hän päänsä menettää, kuin luopuu tuosta naisesta. Ja eikös hän ollut mies, jonka piti kelvata joka tytölle? Mitä oli hän Miinalle tehnyt, että tämä häntä niin karttoi? Hän tahtoi häntä pitää armaana kuin kultamurua, täyttää kaikki hänen toiveensa, korottaa hänet emännän arvoon, hellitellä häntä kuin saksan lasta. — — — Vihdoin joutui hän viinan vaikutuksesta niin tunteidensa valtaan, että itkuun purskahti.
Molemmat olivat aivan "dobra" miehet, kun vihdoin kapakasta erosivat. Prits saattoi ukkoa vielä kappaleen matkaa kylään päin ennenkun kääntyi takaisin moisioon. —
Kauhistuen huomasi Miina, että siitä illasta asti alkoivat Huntaugulla entiset tuulet puhaltaa. Isä ei häntä kyllä enää soimannut eikä hänelle kiukutellut kuin ennen, mutta kun vähänkin tilaisuutta sattui, antoi hän Miinan tietää, että hän tyttöön nähden vielä hautoi entisiä tuumiaan ja aikeitaan.
Alettiin jälleen seurustella Pärtlin perheen kanssa ja vielä ahkerammin kuin ennen; jopa ilmestyi Prits jälleen lauvantai- ja pyhäiltoina Huntaugulle; jopa kokoontui jälleen viinapulloja kaapin taakse nurkkaan. — — —
Prits ei nyt kohdellut Miinaa ylimielisesti. Hän oli tytölle hyvin ystävällinen, kohtelias, melkeinpä nöyrä, ei koskaan maininnut onnistumattomasta kosijaretkestään eikä Miinan pakenemisesta, ei puhunut omista aikeistaan ja koitti kaikessa osottaa suurinta varovaisuutta.
Niin mentiin sitten myös toisena joulupäivänä Pärtlille häihin. Miina oli — sulhasen toivomuksesta — väkinäisesti lupautunut morsiusneidoksi — hänen sulhaspoikansa tietysti oli Prits. Siellä syötiin, juotiin, tanssittiin ja ystävyysliitto tehtiin yhä lujemmaksi. Pritsin ystävät pitivät myös huolta siitä, että Miina ja Prits tapasivat toisensa heidän luonaan. Näin olivat siis Pritsin aikeet oikealla tolalla ja hänellä oli hyvä toivo niiden onnistumisesta.