"Ehkä herra opman lupaa —."
"En minä lupaa mitään! Älä sinä rupea jörisemään! Itsehän olet mies, joka toivot parempaa paikkaa! Etkö häpeä!"
"Eihän Miina osaa vähääkään herrasväen töitä — ehkei herra opman ole tyytyväinen häneen —."
"Kyllä minä opetan", nauroi opman rasvaisella äänellään kädet housuntaskuissa. "Eikä minulla niin erinomaisia töitä olekaan — olenhan poikamies. Jos hän on terävä tyttö niin tahdon isääkin muistaa. Sehän on sinulle yhdentekevää, jos elätät ja vaatetat omaa lastasi tai otat hänen sijaansa vieraan palvelijan."
"Voinko sitten toivoa, että moision isännät muistavat minua Jyrinpäivän aikana?" myöntyi Mihkel.
"Jos minä tahdon, tapahtuu kaikki, mutta jos en tahdo, saat jäädä
Huntaugulle! Ja nyt hyvästi, ukko — huomenna odotan Miinaa."
Nöyrästi kumartaen läksi Huntaugun Mihkel isännöitsijän luota ja meni Kubja-Pritsiä tapaamaan. Hän asui aittamiehen ja voudin kanssa samassa rakennuksessa lähellä moision viinakeittiötä, ja sattuikin olemaan kotona.
"Prits", virkkoi Huntaugun isäntä antaessaan kupiaalle kättä, "mitä hulluja sinä olet puhunut? Opman sanoi, että sinä olet ehdottanut meidän Miinaa palvelijaksi?"
"No niin, mitä sitten?"
"Etkö sitten tiedä, että minä itse häntä tarvitsen?"