"Antaisithan hänet minullekin naiseksi! Ei sinulla silloinkaan olisi hänestä apua."
"Se on toinen asia. Mutta nyt — anna ainoa lapsesi vieraalle palvelijaksi ja ota itse palvelija taloosi."
Kupias rupesi asiaa selittämään.
"Katso, Mihkel! Miina on minua kohtaan samanlainen kuin ennenkin; kylmä kuin jääpuikko, puhumaton kuin puupölkky. Etkö luule minun tietävän, mistä se tulee? Hän käy salaa Uudentuvan mökissä, siellä hänelle selitetään kaikki asiat ja pannaan hänen päähänsä kaikellaisia juttuja. Mitä hän sitten minusta välittää! Mutta jos hän on kylästä kauvempana ja täällä minä häntä pidän silmällä, niin voin ehkä paremmin hänen kanssaan puhua. Täällä hän vasta oppii minua tuntemaan, ja ehkä meidän asiastamme sitten vihdoinkin jotakin tulee."
Huntaugun ukko arveli, että ehkä kupias on oikeassa. Hän ei olisikaan ollut asiaa vastaan, jos hän olisi tiennyt, että hänellä siitä on etua. Sentähden hän virkkoi viisastellen "Mutta minä en voi tyttärestäni luopua. Jos hän menee miehelle, on toinen asia. Mutta vieraan luo palvelukseen — sitä en tahdo."
"Sanoitko sinä sen opmannille?"
"Sanoin, kyllä!"
"Nyt olit tuhma mies! Opman vihastuu ja tekee sinut herran silmissä niin huonoksi, että sinulla ei ole mitään toivomista."
"Luuletko sitten, että voin mitään toivoa?"
"Tietysti! Niinkauvan kun sinä minun ja opmannin kanssa olet hyvissä väleissä, voit kaikkea toivoa, mitä sydämmesi haluaa, ja jos Miina vielä kerran on minun vaimoni —."