"Ja minkätähden häntä niin puhuttelit?"
"Sentähden että hän löi tyttöä päähän, niin että verta tuli."
"Mitä se sinuun kuului?"
"Ei mitään."
Varmaankaan ei paroni Heidegg koskaan ennen ollut työläisen kanssa, jolle hän vielä pahasta rikoksesta oli vihainen, niin kauvan keskustellut. Mutta tuo suuri voimakas "hirtehinen", joka nyt seisoi hänen edessänsä ja joka kuitenkin kaikessa talonpoikaisessa tuhmuudessaan ymmärsi enemmän kuin toiset vertaisensa — ja osasi antaa sattuvia, luontevia vastauksia — se miellytti väkisinkin paroni Heideggin väkivaltaista, mutta pohjaltaan ritarillista mieltä.
"Onkos Kai sinun naisesi tai morsiamesi?" hän kysyi.
"Ei ole."
"Vai hyvä ystävä?"
"Ei vähääkään."
"No, miksi sinä häntä rupesit puolustamaan?" Tähän kysymykseen ei Päärn vastannut mitään. Hän katseli levottomasti herran jalkoja. Vihdoin hän virkkoi: "Minä en voi nähdä verta."