"Sinua?"
"No niin! Minähän sinulle toimitin tämän paikan."
"Kuinka niin?"
"Eikös isäsi puhunut?"
"Ei."
Miina sanoi oikein. Mihkel ei siitä ollut kotona puhunut mitään, sillä hän oli pelännyt Miinan vastustamista.
"Opman kysyi minulta", selitti Prits edelleen, "että enkö tietäisi hänelle neuvoa mukavaa tyttöä. Miks'en, ajattelin minä, kaikkein mukavin on Huntaugun Miina, ja heti sanoin sen hänelle. Luulen, että tulet olemaan elämääsi tyytyväinen täällä."
"Saa nähdä."
Prits istui kyökin pöydän reunalle, aivan kuin olisi hänellä ollut täydellinen vapaus talossa. Vanha ihminen, aittamiehen äiti, oli lähtenyt pois kyökistä.
"Kuule, Miina", virkkoi kupias hetken aikaa ääneti oltuaan. "Olkoon elämä täällä kuinka hyvä tahansa, niin luulen, ettet sittenkään kauvan ole toisen palvelijana, etkä tahdo kyläänkään takaisin mennä. Sano nyt kerrankin oikein suoraan: tahdotko tulla minulle, vai et?"