"Muuten?" kysyi Miina katsellen pitkään ja tarkasti vastustajaansa.
Prits ei vastannut. Äänettömänä hän katsoi maahan. Sitten hän nosti päätään ja virkkoi kiihtyneellä äänellä:
"Minä en tahdo sanoa sinulle mitään muuta kuin, että sinulle ei käy hyvin, jos et tahto kuulla minun neuvoani. Minä annan sinulle vielä ajatuksen aikaa. Ole niin kauvan varuillasi. Ja jos tarvitset apua, niin ajattele minua. Hyvää yötä, Miina, ja muista sanojani!"
Miina ymmärsi, että Pritsin sanoissa piili joku uhkaus, mutta hän ei arvannut, mitä tämä aikoi tehdä. Toisinaan hän vain pelotteli, sillä Prits oli taitava uhkauksien sepittäjä. Mutta Miina päätti kuitenkin salaa olla varuillaan ja pitää silmänsä auki. Jos vaara uhkaa, niin se on Pritsin itsensä puolelta, ajatteli Miina. Siitä illasta asti katsoi Miina tarkasti iltasilla olivatko kyökin ovet ja akkunat kovasti kiinni. Sillä kuka tiesi, mitä konnankoukkuja tuo vihamielinen ja kostonhimoinen poika oli keksivä.
Mutta ei tapahtunut mitään pahaa. Miinan täytyi vain ihmetellä Pritsin itsepäisyyttä. Joka ikisenä päivänä kävi hän opmannin kyökissä vaihtaakseen uuden tytön kanssa jonkun sanan. Jos ei häntä siellä näkynyt varhain aamulla, tuli hän puolisen aikana ja jos ei silloin, niin illalla. Miehekkäänä koitti hän voittaa vihansa tytön kylmyydestä ja aina olla iloisen ja tyytyväisen näköinen. Kosimispuheet hän jälleen oli syrjään jättänyt, hän keskusteli vain jokapäiväisistä, vähäpätöisistä asioista, kysyi huolellisesti Miinan voimista, auttoi häntä tulen sytyttämisessä, kantoi hänelle puita ja vettä.
Harvemmin kuin kupias kävi Miinaa toinen kylämies katsomassa. Se oli Völlamäen Päärn. Kun hän ensimmäisen kerran tuli, olivat hänen kulmansa rypyssä ja ääni tuskainen.
"Laitoit meille tytöllä sanan, että lähdet moisioon palvelukseen", hän alkoi, "mutta olisit voinut minultakin neuvoa kysyä, ennenkun sellaisen tempun teit."
"Tempun? Onko se sitten niin paha temppu?"
"No, etkö sitten tiedä, ketä palvelet?"
"Tiedän kyllä", vastasi Miina, "mutta kun teen työni ja täytän käskyt — mitä hän mulle sitten voi tehdä? Tiedäthän, ettei minun elämäni kotonakaan niin hyvä ollut. Ennemmin palvelen pelolla vierasta kuin joka päivä itken kotona pääni kipeäksi."