"Etkös sinä sitten tiedä, missä kupiaan tupa on?" vastasi Päärn rohkeana ja rauhallisena.
"Pidä suusi kiinni!" kiljasi Prits tuimasti. "Minä voin käydä, missä tahdon — sillä olen moision käskynhaltija! Mutta katso sinä, että paikalla lähdet."
"Sinunko käskystäsi?" vastasi Päärn, ojentaen voimakasta vartaloaan.
"Minulla on sama oikeus olla täällä kuin sinullakin."
"No, sen tahtoisin nähdä!" karjui Prits, jonka suun ympärille ilmaantui keltaista vaahtoa. "Korjaa nyt pian luusi tästä kyökistä, taikka lähden opmannin luo, ja silloin on sinulla taas hyvä sauna valmis."
Päärn pysyi paikoillaan kuin kivipatsas. Prits näytti miettivän, pitikö hänen itse karata miehen niskaan vai etsiä muualta apua. Jopa asettuikin taisteluasentoon, kun Miina tarttui hänen käteensä.
"Olkaa nyt alallanne", huusi hän rukoillen. "Te olette molemmat vieraassa talossa ja rupeatte riitelemään! Siten teette vain minulle pahaa. Kun opman sen kuulee, niin minä teidän tähtenne saan rangaistuksen."
"Aja sitten tuo köntys ovesta ulos!" huusi kupias kähisevällä äänellä.
"Päärn, ole nyt järkevä ja ala mennä", rukoili Miina.
Mutta tyttö ei vielä oikein tuntenut tuota "vastaista koiraa", kun luuli hänen perääntyvän vihollista, varsinkin jos huomasi, että tämä sitä pitäisi voittonaan. Päärn sylkäsi nurkkaan, istui vielä varmemmasti penkillä ja vastasi kovin tyynesti:
"Ei, minä jään vielä istumaan."