Nyt kiskasi Prits itsensä Miinan kädestä irti ja karkasi ulos ovesta, joka vei opmannin huoneeseen. Miina tiesi, että Winter herra oli kotona. Hän istui konttorissa niinkuin hän nimitti kirjoitushuonettaan ja selaili moision tilikirjoja.
"Päärn lähde nyt pois, lähde kuitenkin pois!" rukoili Miina ristissä käsin. "Tiedäthän, mitä he jälleen sinulle tekevät!"
Mutta Päärn oli jo niin itsepäisellä tuulella, ettei häneen enää vaikuttanut sydämmellisin rukouskaan.
"Minkätähden minun pitäisi lähteä? Enhän ole tehnyt pahaa", vastasi hän synkän, kiihtyneen näköisenä.
Nyt kuului kova riiteleminen viereisestä huoneesta. Kohta sen jälkeen ilmaantui opman herra tulipunaisena ovelle. Hänen selkänsä takaa hiipi kupias kyökkiin.
"Ulos!" huusi opman kiukkuisena Päärnun ja Pritsin puoleen kääntyen. "Ulos sinä — ulos molemmat! Minun kyökissäni ei ole teillä kummallakaan mitään asiaa — ei sinullakaan mitään, Prits!"
"Mutta, herra opman", koitti kupias puolustautua. "Vaiti!" huusi herra Winter. "Olen nähnyt sinut liian usein täällä. Muistatko, ettei sinullakaan täällä ole asiaa! Kissa kortteeriinsa! — — — Ja sinä, päivätyöläinen, mitä sinä, lurjus, siinä vahdit? Etkö tiedä missä kylä on?"
Sekä kupias että Päärn katsoivat parhaaksi poistua. Prits katosi kuin tuuli. Hän tunsi opmannin kiivastumisen, että vastustaminen vain olisi lisännyt tulta tappuroihin. Hitaasti kömpi myös Völlamäen Päärn ovesta ulos.
"Miina", sanoi opman Winter nyt ankarasti tytölle, "minä en salli, että teet kyökistäni tuollaista markkinapaikkaa! En tahdo enää nähdä täällä yhtä enkä toista. Tiedänhän, että nuo molemmat pyrkivät sinua lähelle, mutta minä tahdon talossani pitää järjestystä, muistatko? Jos he vielä kerran tulevat, niin aja heidät pois. Kupias tietää, mistä tie kulkee minun konttoriini, ja tuo työläinen tietää, missä hänen mökkinsä on."
"Päärn on minun hyvä ystäväni — hän tuli minua katsomaan", vastasi
Miina.