"Sellaisesta ystävyydestä ei ole lukua", — ärjäsi opman vihaisesti.
"Heitä en salli kyökissäni!"
Hän kääntyi ja lähti huoneeseensa. Mutta Miina ihmetteli opmannin lauhkeata muotoa, kun hän kohta sen jälkeen lähti isännälleen illallista viemään.
"Ei sinun tarvitse olla pahoillasi", lausui hän asettaen pitkävartisen piippunsa nurkkaan. "Nuori ihminen tarvitsee opetusta. Voithan itsekin arvata, etten voi sallia tuollaisia riitapukareita. Muista se, äläkä laske heitä enää sisälle. Pritsiähän et itsekään suvaitse eikä tuossa mökkiläisessä ole sinun ottajaasi. Mitä hyötyä sinulla sitten heistä on? Ole järkevä tyttö, Miina, ja sinulla on minun luonani hyvä olla."
13.
UUSI ASETUS ILMESTYNYT.
Kun uusi "Viron talonpoikain laki" 1857 vuoden kuluessa oli käännetty saksan ja viron kielille, julaistiin "Viron Kuvernementin Sanomissa" 21 p. huhtik. 1858 venäjänkielinen virallinen ilmoitus, että samana vuonna Yrjönpäivänä 23 p. huhtik. oli laki astuva voimaan. Talonpojille piti tieto siitä annettaman kirkkojen kanslioissa ja kunnan vanhinten tuli saada uusi laki painettuna pitäjän oikeuspaikasta.
Talonpoikain erehdyksiin ja suureen epäluuloon oli osaksi syynä se epätarkka ja yhtenäisyyttä puuttuva tapa, jolla heille annettiin tietoja uudesta laista. Kirkoissa oli se niinkuin tavallisesti kolmena pyhänä perätysten julkiluettava; mutta niin ei tapahtunut; papeille oli muutamissa pitäjissä ensimmäisen lukemisen jälkeen ilmoitettu, ettei heidän enää seuraavina pyhinä tarvinnut lukemista jatkaa. Toisissa pitäjissä kuuluuttivat papit, minä päivänä heidän piti julkisesti ja juhlallisesti antaa uudesta laista tietoja yleisölle. Odotettuna ja määrättynä pyhäpäivänä riensi kansaa kosolta kirkkoon, mutta kaikkein suureksi pettymykseksi ilmoitettiin siellä, että seuraavana pyhänä pitäjän oikeusherra virastossaan antaa tietoja asetuksesta eikä kaikille, vaan ainoastaan kunnan vanhimmille. Mutta tämäkään ei tapahtunut joka paikassa, vaan seuraavana pyhänä puhuttiin taas kirkossa, että uutta asetusta ei selitetä pitäjän oikeusvirastossa vaan kunnan vanhinten kokouksessa — varmaankin sitten kunnan oikeudessa. Näin ei uuden asetuksen juhlallisesta julkilukemisesta tullut mitään. Pitäjän oikeusherrat eivät viitsineet antaa minkäänmoista selitystä uudesta laista kunnan vanhimmille, vaan antaessaan heille uudet asetukset käteen, neuvoivat heitä kysymään papeilta selitystä, jos eivät itse voisi siitä selvää saada. Näin kävi Juurun pitäjässä. Mutta oli sellaisiakin sielunpaimenia, jotka ennen uuden lain julkilukemista pitivät juhlallisen jumalanpalveluksen, ja rukoilivat Jumalan siunausta moision isännille niistä suurista oikeuksista, joita nämät armosta olivat lahjoittaneet talonpojille. Mutta kun kansa oli näitä oikeuksia odottanut ainoastaan keisarilta ja luullut moision isäntien olleen niitä vastaan, niin pudistettiin tällaista kiitosjumalanpalvelusta kuullessa epäluuloisesti päätä. Myöskin lain voimaan astumisen ajasta oltiin epätietoisia. Toisissa pitäjissä sanottiin, että laki kokonaisuudessaan ei vielä astuisi voimaan 23 p. huhtikuuta, mutta varmasti muuten yleensä luultiin, että asetus heti astuisi täydellisenä voimaan. Vasta myöhemmin saatiin tietää, että ne pykälät, jotka koskivat työveroa, astuisivat voimaan vasta sitten, kun talonmaat olivat mitatut ja arvioidut. Mutta sitä ennen oli virallisessa lehdessä "Maavalla Kuulutaja" varmasti ilmoitettu, että uusi laki 23 p. huhtikuuta oli täydellisenä voimaan astunut ja että silloin myöskin vanha asetus oli menettänyt lain voiman. Nämä seikat olivat syynä siihen, että käsitykset uudesta laista olivat hyvin sekavat.
Tietoja asiasta oli antanut myöskin J. V. Jannsenin "Perno Postimees", joka 1857 alkoi ilmestyä. Mutta kun sillä Tallinnanmaalla, jossa kansa oli hyvin alhaisella sivistyskannalla, ei ollut paljon lukijoita, niin sen ääni kuului vain muutamiin pitäjiin sillä seudulla. Huhupuheiden kautta saatiin kuitenkin kuulla, että tämäkin kansanlehti oli ilmoittanut uuden lain heti astuvan täydellisenä voimaan.
Uusi laki ilmestynyt! Vihdoinkin ilmestynyt! Tuo ilosanoma levisi ensimmäisten julkisten kuuluutusten jälkeen kuin kulovalkea laajalle yli koko maakunnan. Kansan ahdistetusta rinnasta nousi helpotuksen huokaus, sen käyristynyt selkä ojentui suoraksi, sen kosteissa silmissä loisti toivon säde. Keisari on kuullut hädästämme ja rientänyt avuksemme. Ei moision isäntäin vastustus eikä asian talonpojilta salaaminen auttanut. Nyt on meillä laki ja tahdomme tehdä ja ottaa vastaan ainoastaan sen, mitä siinä käsketään ja säädetään.
Tuskin olivat kunnan vanhimmat tuoneet uudet lakikirjat pitäjän oikeuspaikasta kotiin, kun joka puolella alkoivat ihmiset juosta heidän luonaan. Jokainen tahtoi omilla silmillään nähdä tuon kalliin kirjan ja korvillaan kuulla mitä se sisälsi. Ylellinen työ ja ahdistava köyhyys olivat syynä siihen, että uutta lakia oli odotettu kuin taivaallista ilmestystä. Kansan oppimattomassa mielessä liikkui siitä kaikellaisia ihmeellisiä, hämäriä unelmia. Huhuttiin moision orjuuden täydellisestä poistamisesta, maan maksutta jakamisesta jokaiselle ja kaikellaisesta yksilön vapaudesta, jota ei tarkemmin osattu määritellä. Pyhällä kunnioituksella katseltiin kunnan vanhimman pöydällä olevaa kallista kirjaa ja moni hämmästyi nähdessään sen suuruuden — yli kolme sataa laajaa sivua ja se sisälsi 1,315 pykälää ja sitäpaitsi paljon lisäyksiä, selityksiä ja ehdotuksia! Mistä kohdasta sellaista piti alkaa lukea — johan siinä oli kokonainen, pieni raamattu. Ja oliko se lukeminen itsestäänkään niin helppoa! Olihan kunnan vanhimmissakin sellaisia, jotka eivät osanneet lukea, ja jos osasivat, oli se kankeata tankkaamista tikku kädessä. Mutta rohkea alkaminen on jo puoleksi voitolle pääsemistä. Ja oma silmä on siinä työssä kuninkaana. Käskettiin kyllä papilta kysyä selitystä, jos ei itse saisi selvää, mutta kuka tietää, millä tavalla hän selittäisi. Pappi on saksa niinkuin toinenkin. Vai hänkään soisi hyvää talonpojalle! — — — Ja sanomattomalla innolla alettiin tutkia uutta kirjaa, väiteltiin epäselvistä kohdista, temmattiin kirja kädestä käteen ja yöllä nähtiin unta vain asetuksen pykälistä. Monessa paikassa toimitettiin tutkimista niin perinpohjin, että kirja oli miesten käsissä rikki kulunut.