Löydettiin todellakin kirjan nimilehdeltä kaksi riviä vieraskielisiä sanoja. Mutta mitä se auttoi! Ei kukaan osannut niitä lukea, vielä vähemmin selittää niiden merkitystä; eivät tienneet sitäkään, olivatko ne venäjän vai saksan kielisiä sanoja. — — — Mutta pian keksittiin keino. Töntsun mökissä eli yksisilmäinen Otto, vanha sotamies, joka päissään ollessaan haukkui koko kuntaa venäjän kielellä. Heti lähetettiin isännän poika häntä noutamaan.
"Tuo hänet tänne vaikka parsilla makaisi", huusivat perheenmiehet pojan jälkeen.
Pian tulikin Otto. Poika olikin jo sanonut hänelle, mihin häntä tarvittiin, sentähden oli mies itsetietoisen näköinen ja astui ylpeänä miesten joukkoon.
"Osaatko lukea venäjää?" kysyi isäntä.
"Etuperin vai takaperin?" vastasi Otto suutaan muikistaen.
"Lue etuperin!"
Lakikirja asetettiin miehen eteen pöydälle ja näytettiin vieraskieliset rivit. — — — Otto astuu likemmä ja alkaa silmiään selvitellä. Selvittää ja selvittää. Astuu lähemmä ja taas siirtyy etemmä. Vihdoin pistää punaisen nenänsä aivan paperiin kiinni.
"Tulta!" huutaa mies, vaikka kyllä akkunan aukosta vielä valoa loistaa.
Poika tuo päreellä tulta. Nyt lukee Otto suoraan puhdasta venäjää.
Miesten muoto kirkastuu.
"No mitä siinä sanoo?"