Päärn lausui tämän äänellä, jossa kuului tasainen värinä ja hänen miellyttävä rauhallinen muotonsa on muuttunut hirmuisen totiseksi.
Paroninkin kasvot ovat muuttuneet. Hänen vasen silmäluomensa alkaa väristä, hänen pitkät viiksensä liikkua, ja hän vetäytyy työmiehestä vähitellen kauvemmaksi. — — —
"Hyvä kyllä, Päärn", hän sanoo, "sinun pitää moision tallissa saaman viisikymmentä suolaista."
"Neljäkymmentä, herra paroni, eikä suolaista", vastaa työläinen.
"Sinä tingit? Hyvä — neljäkymmentä suolaista! Ja nyt suusi kiinni!"
Näin sanoen kääntyy paroni Heidegg Kulbi-Kaien puoleen, joka koko ajan oli itkien ja nyyhkien seisonut Päärnun selän takana.
"Mikä sun nimesi on?"
"Kai!"
"Kenen tytär olet?"
"Tooma-Tönun Mihklin."