"Olet siis tyytyväinen paikkaasi?"
"Olen kyllä, herra paroni! Onhan se maiden puolesta vähän kunnollisempi kuin Huntaugu ja suurempikin."
"No katso, kuinka sinun herrasi pitävät sinusta huolta. Mutta te talonpojat ette ole milloinkaan tyytyväisiä. — — Oletko sinäkin sitä mieltä, ettei enää tarvitse vanhalla tavalla tehdä taloon työtä?"
"Oi en herra paroni! Kuinka tämmöinen semmoista rohkenisi ajatella.
Teenhän minä, mitä saksa vaatii. Tietäähän saksa parhaiten asetukset."
"Sinä puhut järkevästi, Mihkel", kiittää paroni, kävellen edes takaisin. "Sano noille toisille, että he ovat tyhmät kuin lampaat. Ja älköön kukaan uskaltako jättää apupäiviä tekemättä. Heti laitetaan haakenrihterin luo. Kyllä se sitten panee vitsat ja kepit heilumaan."
"Kyllä minä heille sanon, herra paroni."
"Ja kuuntele sinä, mitä he puhuvat ja mitä neuvoa pitävät, ja tule sitten moisioon puhumaan minulle."
"Kyllä, kyllä, herra paroni."
"Voit nyt mennä!"
Jälleen kumarretaan, jälleen syleillään polvia ja sitten kuuden päivän perheenmies lähtee matkaansa. —