Erinomaisen kiihkeinä odotettiin pari päivää myöhemmin perheenmiesten lähetystön takaisin tuloa nuoren paronin luota. Jokainen joka kynnelle kykeni lähti ulos ja toiset menivät jo tielle vastaan.
Miesten synkät katseet eivät tietäneet hyvää. He olivat alla päin ja kävelivät hitaasti.
"Ettekö päässeet nuoren puheille!"
"Miksi emme päässeet?"
"No, mitä hän sanoi?"
Kului hetki aikaa ennenkun miehet osasivat mitään vastata. Niin masennetuilta he tuntuivat.
"Mitä hän sanoi? Puhui samoin kuin vanhakin", virkkoi vihdoin kunnan vanhin.
Vähitellen sitten kertoivat kaikki.
Nuori paroni oli ottanut heidät aivan lempeästi vastaan. Oli ollut kokonaan toisenlainen saksa kuin vanha. Puhui tyynesti huutamatta, ei suuttunut joka sanasta ja antoi talonpoikainkin puhua. Mutta lakia oli selittänyt melkein samalla tavalla kuin isäkin. Kaikki piti olla entisellään, kunnes talonmaat olivat moision maista erotetut, mitatut ja arvioidut. Ja siihen oli määrätty kymmenen vuotta aikaa. Mutta hän oli luullut, ettei mittausta vielä kymmenessäkään vuodessa koko maakunnassa voisi valmiiksi saada. Hän sanoi että moisiot toimittavat mittaamisen piirikunnittain; koko maakunnassa on yhdeksän piirikuntaa ja arvan kautta määrätään, missä järjestyksessä maat ovat mitattavat. Jossa kunnassa maat ovat mitatut ja arvioidut, siinä pannaan heti uusi asetus toimeen, mutta arpa on arpa. Moisiolla on myös todellakin oikeus ottaa pois talolta maata, jos sillä sitä on enemmän kuin uuden lain mukaan siihen kuuluu taikka voi hän siitä lisätä talonpojalle työtä ja maksuja. Ja sen lisäksi moision isäntä vaihtaa moision maata talon maihin ja asettaa talon perheet mihin kohtaan hän itse tahtoo.
"Soo! Siis voi hän ottaa viljelysmaan perheenmieheltä ja antaa hiekka-, nummimaata tai turvesuota sijalle?" huusi joku kiukkuisella äänellä.