"Tulimme kuulemaan, kuinka teidän puolella uutta lakia selitetään", vastasi Uudentuvan perheenmies. "Meidän saksa tahtoo väkisten noudattaa vanhaa asetusta."
Tuo puhe herätti heti Mahtran miesten vilkasta huomiota Kaikkein silmät ja suut kääntyivät vieraan puoleen.
"Aivan kuin meilläkin", sanoivat jotkut. "Ja mitä saksa teille sitten sanoi? Miks'ei hän tahdo uutta lakia ottaa vastaan?"
"Sanoo, että ensin pitää maat mitata, ja siihen toimeen kuluu vähintäin kymmenen vuotta. Sitten vasta tehdään uudet kontrahdit."
"No niin, nuo kukot kuuluvat joka puolella laulavan samaa nuottia", sanoi Adran Hindrek Mahtran perheenmiesten joukosta. "He ovat kaikki tässä asiassa tehneet päätöksen ja puhuvat joka paikassa samalla tavalla. Teettekö sitten yhä edelleen aputöitä?"
"Olemme vielä tehneet."
"Mutta eihän sitä ole laissa?"
"Ei kyllä ole, mutta minkäs sille saa! Johan meidän vanha paroni uhkasi vitsoja, kun uskalsin hiiskua, ettei laki vaadi aputöitä. Kuka tietää mikä asetus se oikeastaan onkaan! Ei ole keisarin allekirjoitusta eikä ruunun sinettiä alla. Tyhjiä lehtiä toinen puoli — paina tai kirjoita päälle, mitä tahdot! Oletteko te sitä huomanneet?"
"Kyllä olemme", vastasi Sepän Ants. "Minä sen heti huomasin. Mutta olkoon se laki nyt, mikä on — kunhan edes sen täyttäisivät mitä siinä on! Aputöistä ei ole koko kirjassa merkkiäkään, mutta moisiossa niitä vaaditaan vanhan asetuksen mukaan. Ettekä te varmaankaan tiedä, että me kerran jo jätimme aputyöt tekemättä?"
"Noh, kuinka se tapahtui?"