"Tulimme kirkkoherralta pyytämään selitystä siihen uuteen lakiin", alkoi Sepän Ants. "Kun pitäjän oikeusherra antoi meille Jyrinpäivänä lakikirjat käteen, sanoi hän, että jos ette itse saa selvää, niin voitte mennä kirkkoherralta kysymään."
"No, mistä asiasta te sitten ette saa selvää? Osaathan sinä, Ants, lukea, etkö sinä lue lakia niille, jotka eivät osaa lukea!" vastasi kirkkoherra ja istui kirjoituspöydän ääressä olevaan nojatuoliin.
"Osaan kyllä lukea", vastasi Ants Tertsius, "mutta saksat eivät varmaankaan tällä kertaa osaa hyvin lukea. Me luemme toisin, he toisin. Laissa sanotaan 127 pykälässä, että jolla on 9 tiinaa peltomaata, pitää tehdä 250 hevos- ja 250 miespäivää eikä ole mitään mainittu apupäivistä."
"Soo, mihin ne sitten ovat jääneet?"
"Eivätkös ne ole poistetut?"
"No, kukas sitten Mahtran ja Maidlan herrain lannat ajaa, leikkuut leikkaa ja perunat ottaa ylös?"
"Me varmaankin", vastasi Ants.
"Mutta te tahdotte siitä saada rahaa."
"Noh, onhan rahaa kyllä saksojen taskuissa ollut, eikös meidänkin taskuissamme saisi olla."
Pastori nousi ja astui kirjakaapin luo.