"Onkos nyt sinun aikasi tulla? Tahdot käydä oikeutta, mutta et joudu oikealla ajalla paikalle! Ajoit kapakan kautta ja ryyppäsit viinaa!"
"Kello on puoli kymmenen ja minä olen jo täällä", vastasin minä. "Kello kymmenen alkaa oikeus, enhän minä ole myöhästynyt. Ja herra kirjoittaja sanoo, että olen juonut viinaa. Kahteen viikkoon en ole nähnytkään, kuinka toinen juo ja vaikka sen tänään olisin nähnytkin, en olisi sittekään juonut. Minä en ole juovuksissa."
"Eihän selvä ihminen juokse oikeuteen käräjäherrain kiusaksi", vastasi kirjuri. "Mutta kyllä sinun viisautesi täällä sinusta saadaan lähtemään! Tänään pitää sinun selästäsi juosta verta niin, että koirat sitä voisivat latkia!"
"En minä tänne tullut selkääni saamaan, vaan oikeutta hakemaan", virkoin minä. "Joka mies, jolle vääryyttä tehdään, lähtee käräjiin oikeutta etsimään. Mutta jos siellä oikeuden sijasta ihmisen iho kappaleiksi hakataan, niin se ei ole oikeutta."
"Selkääsi sinä olet tullut ottamaan ja sitä myöskin saat", virkkoi kirjuri. "Ja sinun pitää tehdä kaikki, mitä moisiossa käsketään. Joka panee vastaan ja ei täytä moision käskyä, hän saa oikeudessa selkäänsä. — — — Odotahan, oikeusherra tulee paikalla; silloin saat päätöksen ja enemmänkin vielä jos tahdot! Kerro sitten toisillekin, kuinka sinulle oikeutta käräjissä jaettiin!"
Tuo kaikki oli, niinkuin perästäpäin huomasin, puhuttu minun pelottamisekseni. Varmaankin toivottiin, että minä rupeisin armoa rukoilemaan ja peruuttamaan kannettani.
Kello oli yksitoista kun haagituomari tuli. Hän kysyi mitä minä oikeudessa vaadin. Minä rupesin asiaa selittämään ja sanoin:
"Minä käyn kuusi päivää viikossa työssä ja olen perheenmiehen muassa ja minun vaimoni on itsellisenä sen miehen luona, jota palvelen. Minun vaimoni tekee Jyrin päivästä Mihklin päivään yhden päivän viikossa moisioon, se on 23 päivää kesässä, ja talvella kehrää moisiolle kolme naulaa pellavia. Mutta minun naiseni ei saa moisiolta peltoa eikä mökkiä. Mistä hyvästä hän sitten tekee moisiolle päivätöitä ja käsitöitä?"
"Mutta sinun vaimosi elää moision maalla", virkkaa haagituomari.
"Siitähän maasta jo talon vuokraaja tekee moisiolle päivätyöt ja maksaa verot!" vastasin minä. "Ja perheenmiehellähän on lupa pitää työntekijöitä niin paljon kuin tarvitsee."