"Pääsithän kuitenkin pois?" kysyi kunnan mies, ja hänen kasvonsa kävivät iloisiksi.
"Pääsin kyllä", vastasin minä, "mutta minun pitää vielä mennä takaisin sisään."
"Mitä sinä vielä sinne menet?" huusivat molemmat säikähtäen. "Etkö sinä jo ole väsynyt! Älä mene häntä enää suututtamaan!"
"Mutta hän antoi minulle kirjan, enkä tiedä, minne minun se pitää viedä", virkoin minä. "Vai otatko sinä kirjan? Sinä tänä aamuna toit sellaisen, voit siis nyt jälleen ottaa tämän!"
Mutta kunnan vanhin vastaa: "Mihin minä sen panen, en minä ota!"
"Noh, sitten pitää lähteä itse ja kysyä, mihin kirja on vietävä", vastasin minä ja astuin uudestaan huoneeseen.
Herra oli porstuassa vastassa. Kysyi heti, mitä vielä tahdoin.
"Kunnioitettava oikeusherra antoi minulle kirjan, mutta minä en tiedä, minne sen vien — vienkö moisioon, vai jätänkö taskuuni ikuiseksi muistoksi?"
Voi, kun herra hyppäsi ylös käsiään levittäen!
"Sinä et siis tahdo ehjin nahoin tästä lähteä?" karjui hän. "Tahdot saada verisen takapuolen."