"En minä tahdo, kunnioitettava oikeusherra, mutta minun pitää kuitenkin tietää, mihin minä tämän kirjan vien?"
"Pitäjän oikeustuomarille! Hän kirjoittaa nimensä alle ja sitten viet moisioon herrallesi!" Ja nyt survasi hän minut niskasta pihalle. — — —
"Nyt veljet, lähdemme rauhassa — tämä oikeudenkäynti on loppunut", virkoin pihassa toisille, jonka jälkeen läksimme pois.
Kello oli puoli kolme. En ollut tänä päivänä vielä saanut suun täyttä. Vatsaa rupesi kauheasti nipistämään. Läksimme Triigin moisiosta Kuimetsän Vaopereen kapakkaan; siellä ostin kolmen kopekan edestä korttelin viinaa ja söimme ensimmäisen kerran. Sitten jälleen eteenpäin. Juurun moisiossa annoin kirjan pitäjän tuomarille. Hän kirjoitti nimensä alle ja nyt kirjoineni kotiin päin. Maidlan Mällun kapakassa otin vielä toisen korttelin viinaa; sen kaasimme kuin kolmeen myyrän reikään. Vihdoin jouduimme Purilaan kylään. Toiset läksivät kotiin, mutta minun piti lähteä moisioon kirjaa viemään. Annoin sen opmannille.
"Pääsitkö ehjin nahoin vai annettiinko sinulle juoksupalkkaakin?" kysyi opman.
"En ole mitään palkan edestä tehnytkään", sanoin opmannille.
Ei puhunut minulle sitten enää mitään.
Toisena päivänä läksin työhön ja kuulin, että opman oli kupiaalle sanonut:
"Toisia itsellisnaisia ei tarvitse enää ottaa työhön, mutta Antsin vaimon pitää vielä tehdä päivätöitä siitä oikeudessa juoksemisesta."
"Noh, laitatko naisesi työhön?" kysyi Völlamäen Päärn, kun Ants lopetti.