"Kuinka? Eikö se ole mitään? Huutaahan siellä ihminen aivan kuin olisi hengen hädässä!"
"Ei, häntä rangaistaan. Tuolla on joku, joka on tehnyt jotakin pahaa ja jolle pappa annattaa vitsoja."
"Vitsaa? Mutta eihän tuo ole lapsen ääni!"
"Minkätähden hänellä sitten pitäisi olla lapsen ääni? — — — Jaa niin" — lisää Ada neiti samassa. "Te luulette, että vain lapsille annetaan vitsaa? Ei, meillä saavat täysi-ikäisetkin vitsaa, kun ovat tehneet pahaa."
Neiti Marchand katsoo tyttöä kuin epäilisi hänen puhuvan leikkiä. Mutta neiti von Heidegg on ihan totinen.
"Ja aikaihmisiä lyödään niin, että he huutavat — että he noin huutavat?" virkkaa ranskalainen.
"Niin, neiti Marchand! Huomaattehan, ettei heitä lyödä leikin vuoksi, vaan rangaistaan pahanteosta."
"Mutta eikö teillä sitten ole oikeusistuinta?"
"Se on oikeus, neiti Marchand!"
Ulkomaalainen silmäilee tyttöä, joka puhuu niin rauhallisesti ja hänen kasvonsa ilmaisevat sanomatonta kauhua ja yhä lisääntyvää hämmästystä.