"Niin, äiti."
"Ja hän sinua?"
"Hänestä minä en tiedä mitään. En ole häneltä sitä vielä kysynyt. Hän on niin syrjässä pysyvä, ankara itseänsä kohtaan ja arka."
"Sinä aijot häneltä kysyä, rakastaako hän sinua?"
Herbert nauroi punehtuen.
"Miksi en kysyisi? Sehän on luonnollista, kun minä häntä rakastan."
"Ja jos hän täyttää toiveesi, joka on luultavaa?"
"Silloin kysyisin häneltä, eikö hän tahtoisi tulla vaimokseni."
Rouva von Heidegg nousi ylös. Hänen silmänsä välkkyivät. Suurella vaivalla saattoi hän pysyä levollisena.
"Ja jos hän suostuu?" huudahti hän melkein hätäillen.