"En, herra opman, minä en ole uppiniskainen! Minä palvelisin herra opmannia uskollisesti ja tekisin kaikki, mitä minulle käsketään."
"Soo! Saa nähdä!"
"Herra opman antaa siis anteeksi?"
"Saamme nähdä, saamme nähdä!" sanoi Winter.
"Mutta herra opmannin ei pidä ainoastaan minulle antaa anteeksi —
Päärnun tarvitsisi myös saada anteeksi."
"Ohoo — vai tuolle hirtehiselle armoa!"
"Niin! Mitä minä muutoin siitä hyödyn, jos minua yksin armahdetaan?"
"Onko hän sinulle sitten niin kallis?"
"Onhan hän minun sulhaseni."
"Noh, voisithan minuakin vähän hyvänä pitää", virkkoi opman, vilkaisten tyttöön konjakkipullon takaa. "Sitten voisimme jonkun sanan puhua sinun sulhasesikin armahtamisesta."