"Kuka muu kuin Vôllamäen!"
"Uudentuvan päiväläinen?"
"Se sama!"
"Oo, tuon murhamiehen minä tunnen!" huusi vanha paroni. "Ei ole ensimmäinen kerta, kun se mies tappelee." Ja hän selitti pojalle, mitä hän jo ennen tiesi Päärnun väkivaltaisista töistä. Herbert huomasi, että heillä oli oikean ryöväripäällikön kanssa tekemistä.
"Häntä pitää nyt kerran oikein tuntuvasti opettaa", lausui vanha paroni. "Hän näkyy olevan parantumaton." — — —
"Herbert, ole niin hyvä ja kirjoita kanne haagioikeuteen! Vaadi molemmille kovinta rangaistusta!"
"Molemmille?" kysyi nuori paroni. "Lähetämmekö tytönkin oikeuteen?"
"Miksi emme?"
"Heillehän siellä annetaan ruumiinrangaistusta — ehkä tytön voisi siitä vapauttaa?" huomautti Herbert äänellä, josta kuului tyyntä vastustusta.
"Jälleen uutta!" nauroi vanha paroni. "Tahdotko väkisin antaa ihmisten joutua hukkaan? Sinuunkin näkyy tuo uudenaikainen hentomielisyys vaikuttaneen — sehän on nyt muodissa — mutta siihen eivät moision isännät taivu."