"Ja tahtovat sittenkin tehdä lakon sonnanvedosta."
"Niin."
Opman kiirehti ovesta ulos.
"Miehet, tulkaa tänne!"
Hitaasti alkoivat miehet puutarhan puolelta lähestyä päärakennusta. Opman saattoi jo heidän kasvoistaan huomata, ettei Sepän Ants ollut liiotellut, he olivat kaikki synkän, vihaisen totisia.
"Tuletteko sonnanajoon, vai ei?" karjui opman ovelta.
"Emme tule!" vastasi jokainen.
Isännöitsijä kääntyi ja meni takaisin huoneeseen, kutsuen kunnan vanhimman jälleen puheilleen.
"Tuo on kaikki sinun, pahuuksen työtäsi!" huusi hän Antsille. "Sinä olet heitä uskotellut, ettei aputöitä enää ole ja nyt näet, mitä hedelmiä sinun kiihotuksesi tuottaa! — — — Seiso siellä ja odota!"
Itse alkoi hän pöydän takana kiireesti kirjoittaa. Kirjoitti suurilla kirjaimilla saksankielisen kirjeen täyteen, käänsi kokoon, pani kirjeen koteloon ja lakalla sinetillä kiinni. Vihdoin osote päälle.