"Mene ja vie tuo kirje huomenna haakenrihterille", sanoi hän kunnan vanhimmalle.
Antsin valtasi salainen pelko. Siinä oli varmaankin kanne häntä vastaan, että hän toisille oli lakia selittänyt! Ja nyt hän myös muistaa opmannin uhkauksen: "Jos nyt lähdet oikeuteen, niin hukut kuin veteen."
"En minä lähde", vastaa hän estellen, "laittakaa minun työläiseni, hän kyllä osaa käydä!"
"Vait! Sinä lähdet itse!" ärjyi opman. "Mutta et ainoastaan sinä, nuo seitsemän perheenmiestä, jotka eivät tahdo ajaa sontaa, lähtevät myös; anna heille heti käsky!"
Ants koettaa pyytää sovintoa.
"Opman herra kirjoitti varmaan tuon uuden lain tähden haagituomarille? Se ei olisi ollut tarpeellista, sillä jos minä ensin teen kaikki vanhat työt, niin nuo toisetkin tekevät! Ja jos herra opman pyyttää oikeuteen kaikki tuolla ulkona olevat miehet, niin olisi parempi, että kysyttäisiin kaikilta Mahtran miehiltä, tahtovatko ajaa sontaa, vai ei. Jos ei kukaan tahdo, niin pitää kaikki pyyttää oikeuteen."
Opman ajattelee tuota ehdotusta ja huomaa sen järkeväksi. Niin todellakin: pitää ensin saada tietää, mitä toiset perheenmiehet arvelevat; vastaanpanijat voivat sitten kaikki yhdessä mennä oikeuteen.
"No hyvä", sanoo hän kääntyen Antsin puoleen heittäen kannekirjan jälleen pöydälle, "tiedusta siis kaikilta tarkasti, mitä sonnanvedosta ovat päättäneet, ja tule sitten ilmoittamaan minulle tai laita sana työläiselläsi!"
Nyt lähti Ants Tertsius Mahtran opmannin luota. "Teidät käskettiin huomenna haagioikeuteen", virkkoi kunnan vanhin ulkona miehille, "mutta minä pyysin, että pitäisi ensin kysyä toistenkin perheenmiesten mieltä, sitten voivat kaikki yhdessä mennä oikeuteen. Niin päätettiin. Saa nähdä, mitä toiset arvelevat."
Antsille tuli opmannin käskyyn nähden pieni erehdys, josta oli paha seuraus. Rosenberg oli vaatinut, että kunnan vanhimman piti jo tänään tai huomenna tuoda tietoja asiasta, jotta jo huomenna 27 p. toukokuuta olisivat voineet mennä haagioikeuteen. Mutta Ants arveli, ettei opman enää tarkottanut huomista päivää, vaan odottaa ensin tietoja ja määrää uuden oikeuteen menopäivän. Mutta sittenkin aikoi Ants huolellisena ja tunnollisena kunnan vanhimpana heti täyttää opmannin käskyn; vaan kotiin tullessaan sai hän kuulla, että hänen paras lehmänsä oli laitumella tullut sairaaksi. Siinä parannuspuuhassa kului häneltä niin aika, ettei enää voinut toisia miehiä lähteä tutkimaan.