Lain selittäjät eivät varmaankaan panneet näihin kohtiin tarpeellista huomiota, eivätkä sitä tehneet myöskään talonpojat, joiden ymmärtämistä vielä haittasi huono lukemisen taito. Mutta niinkuin sanottu oli 127 pykäläkin vaillinainen ja erehdyttävä, kun ei siinä ollut mainittuna aputekoja. Ainoastaan lakikirjan mukana seuranneessa työverokontrahdin kaavassa, jossa oli lueteltu vuokraajan velvollisuudet, seisoi jotakin aputeoista; siellä oli sanottu, että "vuokraajan pitää moision herralle tehdä ja maksaa: 1) työpäivät; 2) apupäivät; 3) maksaa viljalla tai muulla tavalla pienet moision veromaksut." Tässäkään ei ollut nimitetty, kuinka paljon apupäiviä kustakin talosta piti tehdä; se jäi siis moision isännän ja talonpojan vastaisen suostumuksen varaan.
Talonpojille ei sitäkään selitetty kaikissa moisioissa, että uusi laki heti mittauksen jälkeen piti astuman voimaan, vaan sanottiin, että asiat olisivat entisellään vielä kymmenen vuotta, vaikka se aika oli määrätty viimeiseksi, jona työ piti olla lopullisesti suoritettu koko kuvernementissa.
Ei ollut siis ihme, että kaikki epäselvyys ja vaillinaisuus itse laissa ja sen selittämisessä kansalle, joka niin kauvan ja suurella kiihkolla oli helpotuksia odottanut, synnyttivät selkkauksia.
Mahtrassa tapahtui seuraavaa:
Torstai aamuna, 29 p. toukokuuta 1858 ilmaantui moision kupias kylään ja antoi kunnan vanhimmalle haagituomarin puolelta käskyn, lähteä seuraavana aamuna, kello 7 Habajan moisioon kaikkein perheenmiesten kanssa. "Sinä Ants", lisäsi hän, "tulet huomenna varhain moisioon ja istut opmannin viereen vankkureille, toiset miehet menkööt suoraan suon kautta."
"Mitä sinne Habajalle sitten mennään?" kysyi kunnan vanhin.
"En minä tiedä", vastasi kupias.
Ants tietysti aavisti, ettei se hyvää tietänyt, vaikk'ei hän tiennyt, että haagituomari Mahtran miehiä jo toissa päivänä turhaan oli odottanut oikeuteen.
Seuraavana aamuna aikaiseen alkoi perheenmiehiä kokoontua Sepän taloon. He tahtoivat vielä isännän kanssa neuvotella lähdöstään. Joku oli jo huhupuheiden mukaan kuullut, että Kosen pitäjään oli tullut joukko sotaväkeä ja että haagituomari Habajalla oli aputöitä vastustavia talonpoikia piiskuuttanut.
Miehiä oli jo iso joukko talon veräjällä, kun kunnan vanhin ilmaantui heidän joukkoonsa.