"Oh, sinä taivainen isä, kuka sitä kaikkia saattaa puhua!" huusi tyttö kostein silmin ja vavisten. "Siellä juoksee verta, että koirat voivat latkia. Sotamiehiä pyssyineen kaikki paikat täynnä — 600 miestä! — — —"
Mahtran miehet katselivat totisina toisiaan; yhä lähemmäksi kokoonnuttiin kauhistuneen tytön ympärille.
"Puhu, Miina, puhu!"
"Eikös haagiherra rankaise niiden kuntien miehiä, jotka eivät tahdo tehdä aputöitä", kertoi Habajan sanansaattaja edelleen. "Eilen oli jo monesta kunnasta ihmisiä sinne ajettu. Moision pihassa pantiin sotamiehet piirittämään talonpoikia. Lyötiin rumpuja ja torviin puhallettiin, että kuului monen virstan päähän. Sitten vietiin kaikista ensin meidän kunnan vanhin oikeustupaan ja kysyttiin häneltä: 'Vannotko sen vanhan lain mukaan, joka neljäkymmentä vuotta sitten annettiin'.[14] Kunnan vanhin oli vastannut: 'En vanno!' Heti oli häneltä kiskastu raha rinnasta pois, pantu mies rautoihin ja heitetty lattian alla olevaan kellariin. Sitten kutsuttu jälleen viisi kunnan vanhinta eteen ja kysytty taas jokaiselta: 'Vannotteko sen lain mukaan, joka neljäkymmentä vuotta sitten annettiin?' Hekin vastasivat, etteivät vanno. Jälleen revitty rahat rinnasta, pantu kädet rautoihin ja ajettu miehet kellariin. Nyt viety kirkon isäntä, Poe Jaan, oikeuden eteen. Kysytty jälleen, alistutko vanhaan lakiin? 'En alistu!' Heti tuotiin mies ulos kartanolle. Sielläpä oli jo penkki valmiina. Kaksi sotamiestä seisoivat kummallakin puolen vitsat kädessä. Poe Jaan sidottiin penkkiin ja piiskaaminen alkoi. Näin omilla silmilläni tuon kauhean tapauksen. Kun sotamiehet rupesivat kaikin voiminsa lyömään, pantiin rummut pärisemään ja musikantit soittamaan ja kylän kansa katsoi päältä. Kun viisikymmentä lyöntiä oli annettu, laskettiin mies irti ja kysyttiin taas: 'Vannotko vanhan lain mukaan?' Jaan nosti päätä, puristi hampaat yhteen ja sanoi 'En vanno!' — — — Uudestaan sidottiin raukka penkkiin ja annettiin jälleen viisikymmentä lyöntiä. Taas päristettiin rumpua ja puhallettiin torviin. Sitten kysyttiin vielä kerran, vannooko. 'En vanno!' Kolmannen kerran temmattiin mies penkille ja lisättiin vielä kymmenen lyöntiä, päästettiin jälleen penkistä irti ja käskettiin alistumaan. Mutta Jaan huusi — kasvot keltaiset kuin kuolleella ja verisenä kuin teuraseläin: 'En alistu! Piestäköön minut vaikka kappaleiksi, se kappalekin, johon suu jää, huutaa vielä: 'En alistu!" — — —
Pelko ja kauhistus täytti Mahtran miesten mielet; mutta sittenkin he ihmettelivät urhoollisen miehen lujuutta:
"Ajatelkaa, minkälainen mies!" huusi Matsin isäntä. "Ottaa sata kymmenen lyöntiä, eikä sittenkään vielä alistu!"
"Kyllä hän siis tiesi, niinkuin mekin, että laki on hänen puolellaan", huomautti Reinun isäntä.
"Sitten annettiin Jaan olla", kertoi Miina edelleen, "ja otettiin toiset miehet käsille. Mutta Jaanin kauhea piekseminen oli toisia niin hirvittänyt, että kaikki alistuivat. Heidät oli kaikki pantu oikeustuvassa kotkan kuvan eteen polvilleen ja niin oli heidän pitänyt vannoa. Sitten annettu kynä käteen, että piti kirjoittaa sen alle, mitä vannoi. Joka ei osannut kirjoittaa, sen kättä oli kirjoittaja liikuttanut ja niin kirjoitettiin nimi ja liikanimi paperiin. Sitten ottanut kätensä pois ja miehen oli pitänyt itse tehdä kolme ristiä nimen alle. — — — Toiset perheenmiehet pitivät nyt pihassa neuvoa, mitä tehdä, kun heitäkin eteen kutsuttaisiin. Kaikki sanoivat, että he eivät vanno, eivätkä kirjoita nimeänsä alle, eivätkä anna itseänsä piiskatakaan. Kaikki tahtoivat panna vastaan ja nostaa sellainen elämä, että se kuuluisi keisarin korville asti; tottahan silloin vihdoinkin tulisi apu. 'Mutta jos kirjoitat alle ja vannot, noh, — silloin voivat saksat sanoa, että rahvas itse tahtoo vanhaa lakia.' — — — Näin käski isäntä minun sanomaan. Tänään piestään toisen kerran Habajalla miehiä. Älkää tulko sinne, jos ette tahdo saada selkäänne ja vannoa vanhan lain noudattamista."
"Sotamiehet ovat tietysti vielä siellä?"
"Kuinkas muuten. Meidän pitää heitä syöttää ja juottaa niin että itse näemme nälkää. Kaikissa kunnissa ovat mielet kuohuksissa. Olemme kuin sodassa!"