Tämä ehdotus saavutti kohta kaikkein hyväksymisen. He kaikkihan todellakin taistelivat saman asian puolesta, ja mitä enemmän heitä oli ja mitä lujempi yksimielisyys heidän keskuudessaan vallitsi, sitä paremmin saattoivat toivoa voittoa.
"Menkää, miehet, ja kutsukaa kaikki Juurun pitäjän kunnan vanhimmat kello kahdeksaksi kirkolle", lausui Sepän Ants. "Joka ei itse tahdo mennä, laittakoon jonkun kotona olijan sanaa viemään. Aikaa on vielä, mutta viivytellä ei saa minuuttiakaan. Juurussa lähdemme sitten kirkkoherran luo, ja jos sieltä emme saa apua, sitten pidämme yhdessä neuvoa, kuinka oman nahkamme voisimme säilyttää."
Näin päättäen hyppäsivät miehet nurmelta ylös ja erosivat. Päätös pantiin ihmeen nopeasti ja hyvällä menestyksellä toimeen, sillä määrätyllä ajalla, kello 12 päivällä olivat kaikki Juurun pitäjän kunnan vanhimmat kirkon kapakassa koolla ja sitä paitse tietysti kaikki Mahtran miehet, jotka olivat asian alkuunpanijoita.
Sepän Ants osti toisille virkatovereille tuopin viinaa ja rupesi heille selittämään, minkätähden hän heitä oli kokoon kutsunut. Ensin kertoi hän heille, mitä sanomia tyttö oli tuonut Habajalta.
"Jopa ovat sotamiehetkin pyssyineen pitäjässä", lopetti hän, "ja joka ei tyydy vanhaan asetukseen, hän saa odottaa keppiä ja vitsoja. Tahtooko teistä kukaan vannoa tyytyvänsä vanhaan asetukseen ja suostutteko luopumaan uusista oikeuksistanne?"
"Ei, ei", huusivat monet.
"Tietäkää siis, että niinkuin eilen Habajalla toisille tehtiin, tehdään huomenna meille ja ylihuomenna teille. Tahdotteko siihen tyytyä?"
Jälleen huudettiin, "ei!"
"Siis auttakaa te meitä, etteivät sotamiehet tule Mahtraan, sillä silloin alkaa piiskaaminen. Ja jos sittenkin tulevat ja tahtovat piestä, niin tulkaa meidän avuksemme, että suuremmalla voimalla voisimme panna vastaan. Mutta ensin lähdemme vielä kirkkoherran luo ja kysymme häneltä neuvoa ja apua. Pyydämme että hän rupeaisi haagiherran ja meidän välimieheksemme ja kirjoittaisi, etteivät sotamiehet tulisi, sillä muutoin on sota pelättävänä. Lähtekäämme, miehet! Minä menen edellä, tulkaa te yksitellen perässä, muutoin ehkä kirkkoherra säikähtää, kun yhdellä kertaa tulemme!"
Neljä Mahtran perheenmiestä sekä Maidlan ja Atlan kunnan vanhimmat seurasivat Sepän Antsia, ja lähetystö astui kapakasta pappilaan päin.