Herbert käänsi levottomat katseensa neitoon.
"Vai niin? Ja missä asiassa?"
"Te olette antanut viatonta ihmistä kovasti rangaista."
"Tuo ei ole oikein, neiti Marchand! Ketä te ajattelette?"
"Opman Winterin palvelustyttöä, Miinaa. Häntä on maanantai aamuna moision tallissa armottomasti piesty."
"Mutta ei hän ollut syytön, armas neiti! Hän oli vasten isäntänsä kieltoa laskenut yöllä miehiä luokseen, ja kun eräänä yönä mentiin sellaista pois ajamaan, ei tyttö laskenut isäntää kyökkiin ja vastasi hänelle röyhkeästi. Winterin täytyi väkisin avata ovi. Nyt karkasi tytön seuralainen isännän kimppuun ja tyttö häntä siihen vielä yllytti. Isäntä lyötiin tunnottomaksi ja piestiin maassa melkein vialliseksi. Tuo oli suorastaan hengen vaarallista ja sellaista täytyy toki rangaista!"
"Mistä te tiedätte, herra paroni, että kaikki niin tapahtui?"
"Isännöitsijä Winteriltä."
"Hän oli kantaja?"
"Niin."