"Mutta mitä vastaajat sanoivat?"
Herbert käänteli itseään rauhattomasti tuolilla.
"Sitä en tiedä."
"Kuinka? Te vain tiedätte mitä kantaja kertoi, mutta ei mitään siitä, mitä syytetyillä on sanomista. Oliko tapaus todistajien kautta niin varma?"
"Ei, todistajia ei ollutkaan. Mutta isännöitsijän onneton ulkomuotokin todisti liian selvästi, mitä hänelle oli tapahtunut. Hänen silmänsä olivat lyönneistä siniset ja koko ruumis niin pehmitetty, että hän tuskin pääsi käymään."
"Kun ei näkijöitä ollut — mistä te sitten niin varmasti tiedätte, kuka häntä ylipäätään pieksi?"
"Sen hän itse kertoi."
"Hän itse! Mutta jos ei hän puhunut totta?"
Herbert jäi katsomaan Juliettea, etsi sanoja, mutta vaikeni.
"Minä en ymmärrä teitä, neiti", virkkoi hän vihdoin. "Minkätähden isännöitsijä Winter sitä olisi tullut valittamaan; kuka hänelle olisi väkivaltaa tehnyt? Minkätähden olisi hän syyttänyt noita kahta eikä sitä, joka hänen kimppuunsa karkasi?"