"Kyllä sinä jaksat", vastaa kupias, "eivätkä he niin kaukana voi olla.
Muista, että olen sinua käskenyt!"
Mihkel viekin metsään miehille moision isännän ja haagioikeuden uuden käskyn. Mutta ei kukaan uskalla mennä kotiin. Sillä kuka tietää, eivätkö sotamiehet sillä välin tule kylään ja silloin on kiinniottaminen ja piekseminen heti käsissä! — — — Aurinko laskee, iltaruskokin vähitellen sammuu, yön varjo peittää suot ja viidakot. Mutta nytkään eivät miehet vielä uskalla lähteä kotiin. He piilevät ja kyyköttävät pensaiden alla ja mättäiden välissä, mielessä hirmuiset kuvat ja synkät aavistukset ja sydän täynnä tuskaa, kunnes lyhyt, keväinen yö on kulunut.
Tänään on pyhäpäivä. Ei suinkaan kuitenkaan sinä päivänä tulla kepeillä ja vitsoilla rankaisemaan! Nyt voi jälleen mennä kylään. — — — Hymyilevänä nousee aurinko ja rupeaa miehille rohkaisevaksi seuralaiseksi. He astuvat piilopaikoistaan ja lähtevät yksitellen kylään.
Vainiolla alkaa kohta suuri neuvottelu. Keskustellaan, pitikö vielä edelleen piilotella, vai noudattaa uutta käskyä ja mennä maanantaina moisioon.
"Kuinka kauvan voimme kumminkaan metsässä olla, vihdoin täytyy meidän pois lähteä", arvelevat miehet yksimielisesti.
"Mutta lähdemmekö moisioon, vai ei?"
Niin, tuo asia on pulmallisempi. Tietäähän jokainen, mitä heillä siellä on odotettavana. Kuka tahtoo antaa itseään piestä? — — — Ei kukaan.
"Ja, jos olisimme tehneet jotakin pahaa, joka laissa on kielletty, niin voisimme lyönnit kestää", selittivät miehet. "Mutta mehän vain vaadimme oikeutta, joka meille on annettu. Pitäisikö meidän siitä syystä antaa veremme vuotaa? — — — Ei miehet, sitä emme tee! Parempi, kun lähdemme ja kutsumme toisten kuntain miehiä avuksemme, että he eivät antaisi meitä piestä!"
Tuo päätös hyväksytään yksimielisesti.
Jaagun Hindrek ja Pärtlen Priidik ottavat lähteäkseen Juurun kirkolle pyytämään siellä toisten kuntain miehiä maanantaiksi apuun. Toisiakin sanansaattajia lähetetään kylästä lähempään naapuristoon ja sieltä eteenpäin. Jos pyyntöä noudatetaan ja Mahtran miehiä todellakin huomenna ruvetaan rankaisemaan, niin on sota käsissä. — — — Tuo uhkaus liikkuu ilmassa kuin onnettomuutta ennustava ukkospilvi. — — —