Hindrek ja Priidik eivät rohkene valtatietä myöten mennä kirkolle, sillä se kulkee moision kautta ja siellä uhkaa vaara ja viisikymmentä sotamiestä. Voihan sotaväkeä olla Atlankin moisiossa, jonka kautta täytyy mennä ja koko kirkkotielläkin voi vilistä sotamiehiä. Sentähden oikasevat Hindrek ja Priidik talvitietä myöten suon poikki Juuruun päin.
He ehtivätkin ennen jumalanpalveluksen alkua kirkolle ja heti ryhtyvät asiataan ajamaan. Se onnistuu paremmin kuin saattoivat toivoa. Kaikki lupaavat tulla apuun ilman pitkiä pyyntöjä ja selityksiä. Joka miehen rinnan täyttää samanlainen vihankiihko yhteisen asian puolesta. Heille ei tahdota suoda uusia oikeuksia, vaan pakotetaan vannoen noudattamaan vanhoja asetuksia. Kaikki tietävät, mitä Habajalla on tapahtunut. Huomenna piti Mahtrassa samoin tehtämän. Sitten tulee vuoro kaikille kunnille, jotka eivät tahdo alistua. Ja siihen ei kukaan taivu. Jos huomenna autamme Mahtran miehiä, niin auttavat he meitä ylihuomenna. Mutta saattaa tapahtua, että meidät jätetään rauhaan jos Mahtran miehet voittavat. Saksat ehkä pelkäävät, että kapina käy liian suureksi ja kuuluu Nevan rannoille asti. Sitten saisimme, mitä toivomme.
Tähän tapaan ajattelivat Atlan ja Maidlan, Juurun ja Kaiun, Purilaan ja Kuimetsän miehet, kun he noudattivat Mahtran sanansaattajain pyyntöä. Kirkon seutu oli täynnä neuvottelevia miesjoukkoja. Kaikkia kiihotti voitonhimo kuin kuohuva laine. Silmät kiilsivät, posket hehkuivat, kädet menivät nyrkkiin. Sana 'sota' kävi suusta suuhun eikä niitä ollut monta, joiden posket siitä kalpenivat.
Nyt ei siis ollut ihme, ett'ei kukaan mennyt kirkkoon. Juurun kirkossa oli sinä pyhänä vasten tavallisuutta vain vaimoja ja tyttöjä. Oudoksuen katseli kirkkoherra Berg ympärilleen seistessään alttarilla. Aavistiko hän, mitä se merkitsi? Varmaankin, sillä olihan liike hänelle tutumpi kuin kenellekään muulle pitäjässä.
Kohta, kun sai tilaisuutta, lähetti hän lukkarin kutsumaan miehiä kirkkoon. Mutta tämä tuli takaisin ja ilmotti, ettei kukaan tahtonut kutsua noudattaa.
"Mitä he sitten vastasivat?" kysyi kirkkoherra sopertaen.
"Heidän täytyy neuvotella sodasta", vastasi elähtänyt lukkari Koch.
Laulun aikana lähti kirkkoherra itse ulos herättääkseen vastaanpanijain omiatuntoja. Koko kirkkopiha oli täynnä miehiä ja poikia.
"Miksi ette tule kirkkoon Jumalan sanaa kuulemaan?" kysyi sielunpaimen kuuluvalla äänellä astuen heidän joukkoonsa.
"Meillä ei ole aikaa", vastattiin hänelle monelta taholta, "meidän pitää mennä Mahtran moisioon sotaan!"