"Te sokeat, mitä tuo kamala puhe merkitsee? Mistä sodasta te puhutte?
Ettekö häpeä lasketella tuollaisia tyhmyyksiä?"
"Vai tyhmyyksiä!" sanottiin loukkaantuneena. "Emme me leikillämme puhu.
Meitä pakotetaan sotimaan."
"Kuka teitä sotaan pakottaa?"
"Saksat!"
"Ja te neuvottelette täällä todellakin sodasta?"
"Niin juuri sodasta. Me lähdemme Mahtran miesten apuun, emmekä anna heitä huomenna piestä."
"Minä olen pahoillani teidän tähtenne, te eksyneet raukat!" huusi kirkkoherra. "Te ette tiedä, mitä puhutte ja mitä tahdotte tehdä! Olette kadottaneet terveen järkenne!"
"Jos kirkkoherra toimittaa, ettei Mahtran miehiä piestä, niin me emme ajattele sotaa!" vastattiin kirkkoherralle.
"Tulkaa kirkkoon miehet, kuulkaa sielunpaimenenne sanoja!" huusi kirkkoherra. "Minä tahdon jumalanpalveluksen loputtua ajaa Mahtran kylään ja puhua siellä rahvaan kanssa. Minä koetan tehdä minkä voin, ettei teidän tarvitse ajatella vastustamista ja väkivaltaa. Tulkaa kirkkoon, miehet, kuulemaan Herran ääntä! Siitä tulette rauhallisiksi!"
Mutta hän puhui kuuroille korville. Vain muutamat seurasivat neuvoa; toiset jäivät jäykkinä paikoilleen taikka kääntyivät kirkosta etäämmälle.