Tuon neuvottelun seurauksena olivat maanantain kauheat tapaukset. Sotahuuto levisi sähkösanoman tavoin pitkin koko pitäjää, tunkeutui vielä naapuripitäjiinkin ja sieltä yhä etäämmälle. Pyhä-iltana tiesivät tuhannet, että huomenna piti Mahtrassa tapahtua jotakin, jonka miettimiseen jokainen käytti mielikuvitustaan. Varmaa oli, ettei se ollut hyväksi.
Joukko miehiä toisista kunnista ei lähtenyt enää kotiinkaan, vaan kääntyi suoraan Mahtraan päin. Heidän joukossaan oli Uudentuvan Jyrikin, joka nuoruuden innolla otti asioihin osaa. Mentiin moision ohi kylään ja kokoonnuttiin siellä kapakkaan. Jo Raba myllärillä, joka möi moision viinaa, kestitsivät Mahtran miehet rohkeita apulaisiaan juomilla; mutta suuremmat ystävyysjuomingit alkoivat kyläkapakassa ja kestivät yöhön asti.
Kirkkoherra Berg piti sanansa. Hän ajoi lukkarin kanssa illalla kylään. Kuullessaan tai oikeastaan nähdessään, että miehet kaikki olivat kapakassa koolla, seisahtui hän sinne. Mutta siellä eivät olleet yksin Mahtran perheenmiehet ja heidän auttajansa, vaan koko kunnan ihmiset olivat kokoontuneet kapakkaan kuullakseen, mitä kirkkoherra puhui, sillä kirkkomiehet olivat ilmottaneet hänen tulostaan.
Pieni, matala, likainen kapakka oli täpö täynnä vieraiden kuntain miehiä, samoin kihisi sen ympärillä ihmisiä. Vahva, väkevä tupakansavu ahdisti pastorin hengitystä, kovaääninen puhe kaikui hänen korviinsa. Punottavat kasvot, kiiltävät silmät, pehmeä puhe ja hoiperteleva käynti todistivat, että täällä jo aikaiseen oli ruvettu mieltä rohkasemaan huomisen päivän varalle. Mutta oli joukossa raittiitakin, joiden ulkomuodossa ilmeni musta murhe tai synkkä, kiihkeä viha.
Kirkkoherran läsnäolo ei tyynnyttänyt miesten mieliä. Melu oli yhtä kova. Sieltä täältä katseltiin mustatakkista miestä kiukkuisesti, uhkamielisesti ja kuultiin pilkkaavia, kiusaavia sanoja.
"Mitä tuo kirkkosaksa hakee täältä talonpoikain kapakasta!" huudettiin kansan joukosta. "Tulee varmaankin taas neuvomaan, että meidän pitää kuulla moision herrain sanoja ja viedä nahkamme pehmitettäväksi!"
"Käännyttäkää pappi ovesta pihalle! Koska hän ei tahdo meitä auttaa, niin ei tarvitse varottaakaan!" lisättiin toiselta taholta.
Mutta raittiimmat kokoontuivat pastorin ympärille kuulemaan hänen sanojaan. Matsin Priidik ja Adran Hindrek, jotka olivat olleet kunnan vanhimpia, astuivat esille ja kysyivät kohteliaasti, mitä kirkkoherra tahtoi.
"Tulkoon kolme vanhinta perheenmiestä vielä tänään minun luokseni, että puhuisin heidän kanssaan teidän asiastanne", virkkoi kirkkoherra Berg, joka huomasi, kuinka vaikeaa olisi keskustella tuon rauhattoman, äärettömästi kiihkeän joukon kanssa.
Mutta vanhat miehetkin olivat vastustajien kanssa yhdessä liitossa.