Mutta kansanjoukosta ei myöskään puuttunut raittiita ja harkitsevia, järkeviä miehiä, jotka koettivat rauhottaa ja kieltää kiihottajia ja päällekarkaajia. Usein he kauluksesta vetivät sotamiesten kintereiltä noita uhkarohkeita ahdistajia, taikka heitä ei laskettu lähelle vaarapaikkaa.
"Antakaa sotamiesten olla rauhassa, eiväthän he ole meille vielä tehneet pahaa!" huudettiin varottaen kiihottajille ja taistelunhaluisille. "Pankaa vastaan, jos he meihin koskevat, mutta älkää vielä heihin koskeko! Heillä on ladatut pyssyt käsissä ja kun he ampuvat, niin meistä aina joku kaatuu. Typerää on tahallaan mennä surman suuhun!"
Kaksi tällaista ymmärtävää varottajaa oli Völlamäen Päärn ja työläinen, Ants Veit, jotka koettivat saada järkiinsä sodanhimoista tuttavaansa, Jyri Torkia.[15] Jyriä kiusasi hirveä halu saada koettaa, olivatko sotamiesten pyssyt tyhjät vai ladatut. Tuon halunsa, jonka hän pian pani toimeen, ilmoitti hän Antsulle, joka hänen kanssaan oli rientänyt sotaan ja Päärnulle, joka heihin oli yhtynyt moision pihassa. Jyri oli noin kahdenkymmenen viiden vuotias, hyvin suuri mies, joka ylpeili voimistaan; rohkeutta oli hän jo ottanut liiaksikin, jota todistivat hänen pehmeä kielensä, punertavat, jäykät silmänsä ja hoiperteleva käyntinsä.
"Mitä tuollaiset kaalimadot voivat tehdä miehelle!" huusi hän kerskaillen ja nostaen äärettömän suurta nyrkkiään. "Pyydän joltakulta pyssyä, lasken taivasta kohti ja annan jälleen takaisin. Sittenhän saamme nähdä, pitääkö meidän heitä pelätä vai ei."
"Älä ole tyhmä, Jyri!" sanoi Ants Veit. "Antaisiko nyt sotamies pyssyänsä sinulle!"
"Noh, jos ei anna hyvällä, niin otan väkisten!" väitteli Jyri.
"Ole alallasi, Jyri!" varotti Ants vakavasti. "Sinulla on nuori nainen kotona; eikös hän sinua rukoillut, ettei sinun pitänyt lähteä, mutta kun lähdit, niin varotti ajattelemaan terveyttäsi!"
"Ääh, kyllähän nyt naisten valitukset tiedetään! Johan sinunkin naisesi ulisi ja sinä lähdit kuitenkin!"
"Mutta minä en pyri ottamaan sotamieheltä pyssyä. Jyri, ole järkevä!"
"Minäkin luulen, ettei siitä koidu hyvää", virkkoi Völlamäen Päärn. "Kun rupeat väkisin pyssyä kädestä kiskomaan, niin hän pistää piikkinsä sinuun, taikka joku toinen laskee luoteja päähäsi!"