Jyri Tork astui ilman asetta suoraa päätä kapteeni Bogutskin eteen, tarttui molemmin käsin kapteenin oluksiin ja kiskasi ne irti, niin että rasahti. Sitten hän iski äärettömän suuren nyrkkinsä päällikön päähän — — —
Tuo kaikki tapahtui silmänräpäyksessä; ennenkun kukaan ehti punnita tapauksen merkitystä, oli kaikki jo myöhäistä.
Mutta yhtä odottamatta seurasi rikosta kauhea kosto. Muutamia pyssyjä kohosi, paukahduksia kuului ja Jyri Torkin jättiläisruumis kaatui kasvoilleen tantereelle — kaksi kuolettavaa luotia rinnassa.
Sota oli saanut ensimmäisen uhrinsa.
Hän oli karannut päälle.
Tapausta seurasi hetken syvä hiljaisuus. Pelästys jäykistytä kielet ja mielet. Mutta sitten jälleen elämä palasi lamaantuneeseen kansanjoukkoon. Raivoisa, kiivas taistelunhimo syttyi. Ukkosen jyrinänä kaikui sotahuuto useammasta kuin kahdesta tuhannesta suusta ja pani ilman värisemään, kokonainen seiväsmetsä heilui ilmassa ja myrskyinen laine vyöryi pieneen sotamiesjoukkoon.
Päälliköt koettivat vielä suoriutua ilman veren vuodatusta. Majori
Laiming käski sotamiesten ampua, mutta ei kansanjoukkoon, vaan ilmaan.
Kaksikymmentä viisi laukausta kuului yhtaikaa. Savupilvi peitti ampujat ja levisi sitten laajemmalle kapinoitsijain joukkoon. Rahvas pidättäytyi hetken. Suurin osa ei tiennyt, että sotamiehet olivat ilmaan ampuneet. Katseltiin kaatuneita. Kun ei heitä löytynyt, kaikuivat jälleen eläköönhuudot, taas kohosivat seipäät ja kansanmeri lähestyi rohkeammin voimatonta vastustajaansa.
Jo alkoi seipääniskuja sataa sotamiesten sekaan, Peeter Olander laukasi pyssynsä heitä kohti, Daniel Schmiedberg Mahtrasta hyökkäsi majori Laimingin kimppuun ja aikoi kiskoa miekan hänen kädestään, Jyri Mursa Harmista repi nuorimman upseerin olukset irti. — — — Päälliköt huomasivat, ettei nyt enää auttanut pelkkä pelotus, väkivaltaa piti väkivallalla vastustaa, verenvuodatus ei nyt enää ollut mitenkään estettävissä, sotaväen puolustus ja kunnia sitä vaati.
Sotamiehet saivat uudestaan laukasemiskäskyn. Mutta tällä kertaa he tähtäsivät suoraan kansanjoukkoon.