"Niin."
"Etkö pelännyt? Etkö kuullut ampumista?"
"Miksi en kuullut! Näin kuinka lauvaistiin. Sotamiehet ryntäsivät vastaan. — — — Juoksin yli heinämaan, kun luodit vinkuivat — — —"
Päärnun kasvot kalpenivat. Hän oli jo kokonaan poistunut kapinoitsijain joukosta.
"Ja sinä et pelännyt?" mutisi hän, yhä vielä katsoen tyttöön. "Näit kuinka lauvaistiin, etkä pelännyt! Hiton tyttö — tuollainen! — — — Mutta mistä sinä sitten minua etsit?"
"Joka paikasta. Kysyin sieltä, kysyin täältä. Vihdoin juoksin tänne. — — — Mutta tule nyt! Sinun äitisi odottaa sinua kotona. Päärn, sinä olet hänen elättäjänsä!"
Jos Päärnulla vielä oli voimaa vastustamiseen, niin se raukesi tuon sanan vaikutuksesta. Niinpä kyllä, olihan hänellä äiti kotona! Kuinka helposti hän tänään olisi voinut hänet menettää.
Ja nyt alkoi Päärnun sekava pää selvitä. Mitä siis tänään tehtiin? Oliko hän tullut tänne hävittämään ja ryöstämään? Oliko hän kertaakaan sitä ajatellut, kun hän kotoa lähti? Eikö hän tullut Mahtran miesten avuksi, ettei heitä kohtuuttomasti rangaistaisi vasten lakia. Väkivaltaa vastaan oli hän aikonut taistella, vaikkei hän aavistanut, että se niin veriseksi saattaisi käydä. Mutta hävitystä, ryöstöä — ei, sitä hän ei ensinkään ollut aikonut tehdä. Hän ei vieläkään voinut punnita, kuinka suurta vahinkoa siten tehtiin, sillä hän oli yhä tuo vihainen talonpoika, joka kaikesta sydämmestään toivoi saksoille kostoa, mutta hänestä tuntui sittenkin kuin ei kaikki olisi ollut oikein, kuin tekisi tuo raivostunut kansanjoukko itselleen vain vahinkoa. Ei, tuolla tavalla ei pitäisi sotaa käydä! Toisin oli hän sitä mielessään kuvaillut. Hänestä oli vain vahinko, ettei haagituomari ollut saanut selkäänsä — sitä oli hänen sydämmensä kovin toivonut — mutta tyytyväinen oli hän siihen, että sotaväki oli karkotettu ja että opman sai ansaitun palkkansa. Mutta kaikki muu — —.
"Miina, lähdetään sitten menemään", lausui hän kerrassaan kuin unesta heräten. "Mutta ensin etsimme Jyrin käsiimme. Hänelläkin on äiti kotona."
Kun Päärn ja Miina astuivat ulos kartanosta etsiäkseen Uudentuvan Jyriä, joka moision ovessa oli joutunut työläisestä erilleen, jatkui herrasväen huoneissa hävitystyö yhä edelleen, samoin myös opmannin rääkkääminen.