Tämän kimpussa ei kuitenkaan enää ollut niin paljon miehiä kuin alussa, sillä hävitystyö ja saaliin etsiminen oli heitä enemmän miellyttänyt; Rosenberg sai itsensä temmatuksi irti ahdistajainsa käsistä ja pakeni ovesta takimmaiseen huoneeseen. Hänen vaimonsa ja säälivä kätilö asettuivat suojaksi oven eteen.
Mutta viholliset olivat heti uhrinsa kintereillä. Nuoren vaimon ja kätilön sydämmelliset rukoukset eivät mitään auttaneet; he työnnettiin pois oven edestä, emännöitsijä Reisbergille annettiin nyrkinisku kasvoihin ja vihainen joukko tunkeutui uhrinsa perässä.
Mutta suojelijatkin ilmestyivät. Heitä oli Mahtran miesten joukosta tullut vielä lisää. Nyt alkoi opmannin takimmaisessa huoneessa ottelu pieksijäin ja suojelijain välillä. Sillä välin huomasi Koidun isäntä, Ans Tilli käyttää hetkeä opmannin pelastamiseksi. Hän avasi kiireesti puutarhan puoleisen akkunan, osotti opmannille pakotien ja oli parhaillaan häntä auttamassa akkunalaudalle, kun heidän aikeensa huomattiin. Tuskin oli opmannin vartalo kadonnut akkunasta puutarhaan, kun moniaat miehet hyppäsivät kiirehtien hänen perässään.
"Mihin niin kiire, veli? Selkäsauna on vielä saamatta!" karjui Mihkel Otsa, tarttuen pakenijan kauluksesta jälleen kiinni. "Pitäkää, pojat, häntä kiinni, minä toimitan vitsoja!"
Vähitellen oli opman puutarhassa jälleen piiritetty.
"Kaatakaa hänet maahan!" huudettiin kiivaasti. "Näytämme hänelle tuhat tulimmaista, se on oikeus ja kohtuus!"
Kun toiset seipäillä estivät lähestyviä suojelijoita perille pääsemästä, koettivat toiset kaataa isännöitsijää maahan. Vielä kerran koetti tämä epätoivoisen voimilla panna vastaan. Hän luuli viimeisen hetkensä lähestyvän. Sillä, kun kaikki nuo kepit ja seipäät iskettäisiin hänen päähänsä ja selkäänsä — mitä hänestä enää jäisi jälelle!
Ensin ei todellakaan saatu vahvaa miestä kaatumaan. Päärn Falk oli polvillaan maassa ja veti isännöitsijää jaloista. Häntä rupesi auttamaan Sepän Mart Juurusta. Toiset repivät häntä kädestä, kolmannet työnsivät selästä. Vihdoin kaatui opman pitkäkseen eräälle törmälle.
Nyt rupesi isännöitsijä rukoilemaan armoa. Hädissään hän alkoi itkeä.
Koko ruumiinsa vapisi ja hän huusi liikuttavasti nyyhkien:
"Miehet, jättäkää minut henkiin! Minä tahdon antaa kaikkia, mitä toivotte, mutta jättäkää minut henkiin! Te saatte viinaa, te saatte rahaa — kaikki mitä minulla ja moisiossa on, pitää olla teidän — laskekaa minut irti! Veljet, laskekaa minut irti!"