"Noh, minulle voisit joka sanan kuiskata korvaan! Huudanko minä sellaiset asiat maailmalle, vai mitä?"
"Sinulle?" vastasi Prits kulmiaan nostaen. "Minkätähden sinä minulle parempi olisit kuin toiset. Et sinä minulle ystävyyttäsi ole näyttänyt. Se pitääkin olla mies, jolle minä salaisia asioita ilmoitan!"
"Enkös minä sitten mies ole?"
"Et sinä ole sellaista nähnytkään! Ei saa omaa lastaankaan hallituksi." — — —
Huntaugun isäntä huomaa, mitä kyläläinen tarkottaa, mitä hän mielessään hautoo.
"Vai niin", nauraa hän, "sinä puhut meidän Miinasta? Ovatko sinun asiasi hänen kanssaan jo selvät?"
"Kuinkas ne selviäisivät, kun juostaan pois, jos minä vain itseni näytän!"
"Juostaan pois? Olihan Miina vastikään tässä!" — — —
Mihkel katsoo tuvassa ympärilleen — tytärtä ei vielä näy. "Noh, kyllä hän kohta tulee!" koittaa ukko lohduttaa.
Prits sylkäsee ja nojaa kyynärpäitään polviaan vasten kädet ristissä.