"Sen he tiesivät."
Paroni Heidegg ähki ja puhki ja puhisi kuin liikanaisella höyryllä täytetty kattila. Nuori paronikin oli levoton. "Siinä nyt ovat nuo hiljaiset, alamaiset ja rauhalliset Viron talonpojat, joita ranskalainen opettajaneiti ei kyllin voi kiittää eikä puolustaa!" hän itsekseen ajattelee. "He rohkenevat jäädä pois moision työstä — ja vielä sen lisäksi uskaltavat mennä vieraita vastaanpanijoita auttamaan eivätkä pelkää kruunun sotaväkeäkään!"
Tietysti ei nuori eikä vanha paronikaan voinut sillä hetkellä aavistaa, että tuo auttaminen voisi muuttua veriseksi väkivallaksi. He saattoivat vain arvella talonpojista, että he monilukuisuudellaan ja suusanallisella vastustuksellaan koettivat rankaisijoita pelottaa ja pakottaa heitä luopumaan pieksemisestä. Mutta kun sotaväki esiintyy ja liikuttaa pyssyjään — niin talonpojat tietysti juoksevat hajalle kuin lammaslauma.
Paronit ja opman puhuivat moision pihassa, kun jo kupias surkean näköisenä, ontuen toi uusia, hämmästyttäviä tietoja. Ei kukaan enää työläisistä kuule käskijän ääntä; kaikki ovat kuin pahanhengen vallassa. Monta työmiestä oli lähtenyt työstä ja alkanut mennä Mahtraan päin. Kupias oli koettanut kahta miestä kieltää, mutta oli saanut selkäänsä. (Nyt koetteli Prits kovasti voihkien selkäänsä ja hartioitansa.) Nähtävästi teki toistenkin mieli heittää sonnanveto, kylväminen ja luokojen kokoileminen hakametsässä Herran huomaan ja mennä "sotaa" katsomaan. "Tulkoot herrat ja opman meitä itse kieltämään." Voudin ja aittamiehen sanat eivät myöskään auttaneet.
Kiirehdittiinkin siten pakottamaan vastaanpanijoita kuuliaisuuteen. Vanha paroni itse kuritti kepillään erästä nuorta miestä, joka juuri oli päästämässä hevosta auran edestä ja alkoi kiirehtiä Mahtraan päin. Huutava poika oli rupeavinaan jälleen kyntämään, mutta kun herrat hänelle olivat kääntäneet selkänsä, näytti hän heille kieltänsä, irrotti jälleen hevosen auran edestä ja ratsasti pois.
Seuraavan "kapinoitsijan" luo ehdittiin liian myöhään. Hän istui jo hevosen selässä.
"Mihin sinä, lurjus, menet?" karjui vanha paroni.
"Sotaan", vastasi mies aivan kylmäverisesti.
"Kuka sinun työsi tekee?"
"Kyllähän teen toisella kertaa."