Paronittaren silmät ilmaisivat suurta hätää. Hänen koko ruumiinsa vapisi ja turhaan koettivat Adelheid ja Ada häntä rauhottaa miellyttävillä syleilyillään.
"Talonpojat kapinoitsevat!" huusi hän ja joka vesipisara oli kadonnut hänen huuliltaan. "He polttavat moisiot poroksi ja tulevat meillekin! Rydiger, meidän pitäisi ajoissa paeta! Anna heti valjastaa hevoset, että voisimme ajaa pois! Lähetä myös haagituomarille sana, että hän lähettäisi meidänkin moisioomme sotaväkeä suojelemaan omaisuuttamme!"
"Mamma rakas, ei meillä vielä ole syytä paeta", koetti Herbert rauhottaa. "Meitä vastaan ei vielä ole yritetty tehdä mitään väkivaltaa, eikä meidän sanansaattaja, joka meille tuo varmoja tietoja, ole vielä palannut takaisin."
"Mutta voimme jo olla poltetut ja surmatut, kun teidän sanansaattajanne tulevat takaisin", huusi rouva kauhuissaan kyyneleitä vuodattaen.
"Minä vaadin, Rydiger, itseni ja lasteni hengen tähden; anna heti valjastaa hevoset, että voisimme paeta!"
"Mihin sitten, armas, kallis lapseni?" kysyi vanha paroni. "Kaupunkiin, kaupunkiin!" itki rouva viittoen kädellään. Sillä välin palasi paronien sanansaattajakin takaisin ja lähestyi kiireesti opmannin seurassa moision pääkäytävää, jossa vanhempi herra jo oli heitä vastassa. Paroni Heideggin koko perhe juoksi huoneista verannalle, ensimmäisenä tietysti kauhistunut paronitar. Neiti Marchand ja herra Lustig, kuullessaan rouvan hätähuudot, olivat myös vihdoin ilmestyneet verannalle, saadakseen tietää syytä rouvan ja tyttären suureen levottomuuteen.
"Noh, Jaan, mitä siellä Atlan tai Mahtran puolella tänään oikeastaan on tapahtunut?" kysyi paroni nuorelta, terävältä puutarha-pojalta, Joka oli ruvennut sanansaattajaksi ja ajanut ratsuhevosella. "Sano meille ensiksikin, mitä tuo suuri savu merkitsee?"
"Mahtran moisio kaikkine ulkohuoneineen palaa, herra paroni", vastasi Jaan, jonka kiihtynyt ulkomuoto osotti suurta levottomuutta. "Kaikki on yhtenä tulimerenä, ettei pääse likikään."
"Kuinkas tuli on syttynyt?"
"Kuka sen tietää! Mahtrassahan on sota! Verta kaikki paikat täynnä, paljo haavottuneita ja kuolleita, sotamiehet kaikki ajettu pakoon. — — —"