Joka miehelle on elämä rakas — he vastaavat yhteen ääneen: "jaa!"
Mutta Ants puolustautui rohkeasti.
"Te valehtelette!" hän huusi miehille. "Te luotatte opmanniin, että hän teitä auttaisi. Kun olin puutarhassa, tuli opman teidän luoksenne ja minä kuulin, kuinka hän teille sanoi: 'Syyttäkää kaikesta Antsia, niin ei teille tehdä mitään!' Te kaikki tiedätte, että perjantaiaamuna läksin kotoa ja palasin vasta maanantai-iltana Mahtraan kun moisio oli palanut. Kuinka minä teitä saatoin käskeä sotaan?"
Sitten Ants viedään kellariin ja pidetään siellä koko yö kovasti vartioituna. Aamulla pyytää vanki vahdilta päästä tarpeelleen! Sotaväen annetaan jakaantua kahteen riviin ja pelottava kapinoitsija saa kulkea heidän välillään. Tuskin on Ants ehtinyt puoliväliin moision pihaa, kun eräs oikeusherra, joka hänet huomaa akkunasta, astuu huoneesta ulos ja kysyy, mihin vanki viedään. Se hänelle ilmoitetaan.
"Viekää hän heti takaisin", käskee oikeusherra. "Hän voi asiansa toimittaa siellä, jossa on."
Vanki viedään takaisin kellariin. Hetken perästä hän kutsutaan käräjätupaan ja joku oikeusherroista lausuu hänelle:
"Sinun rikoksesi on nyt tutkittu. Sinä saat tuhat viisisataa lyöntiä kujajuoksussa, nostetaan hirsipuu siihen viereen ja sinä hirtetään siinä. — — — Oletko rukoillut Jumalaa armahtamaan sielu raukkaasi?"
Hirsipuuta ruvetaan sitten Antsin nähden kohottamaan. Hänet pannaan moision rappusten alle istumaan. Sieltä hän myöskin saattaa nähdä, kuinka sotamiehet kahta pääkapinoitsijaa, Andreita ja Peeter Olanderia pieksevät — aina kolme lyöntiä vitsan latvoilla ja kolme lyöntiä tyvillä.
Sillä välin on Antsin päätä ruvettu paljaaksi ajelemaan ja jalkoja panemaan rautoihin. Samassa ilmaantuu eräs sotaväen päällikkö — Ants nimittää häntä kahdentoista kenraalin kenraaliksi! Hän sanoo huoneeseen mennessään, kahdentoista tunnin kuluttua lopettavansa sotaoikeuden. Antsun vasen jalka on jo raudoissa, oikea vapaa, sakset hiuksissa, mutta työ taukoaa, kunnes kenraali jälleen tulee huoneesta ulos.
Nyt kiinnitetään Antsin jalkaraudat, hänen päänsä ajellaan partaveitsellä paljaaksi, rintaan vedetään liidulla kolme ristiä ja sanotaan, että hän viedään kaupunkiin ammuttavaksi. Ants istuu hevosen selässä, Peeter, Aadu ja toiset, yhteensä kuusi miestä, käyvät jalkaisin takana, ja heitä kaikkia piirittää sata sotamiestä. Kulkiessaan kylän läpi päristetään rumpuja ja puhalletaan pilleihin, että kansa kauhuissaan juoksisi katselemaan kapinoitsijoita. Rumpujen päristessä ja pillien helistessä tullaan myös Tallinnaan. On juuri pyhäpäivä ja kansaa paljon kaduilla kulkemassa. Täälläkin juostaan mustanaan koolle katsomaan 'Mahtran sotamiehiä'. Vasta Viron portilla, jonka kautta mennään kaupunkiin, vaikenee soitto ja rummun pärinä. Vangit viedään Toompean torille. Siellä kuvernööri itse ottaa heitä vastaan, katselee uteliaana kapinan johtajaa, tekee hänelle pari kysymystä ja antaa viedä miehet vankihuoneeseen ja panna erityiseen koppiin. — —