"Noh, siltäkin varalta, että minä ja äiti saisimme tytölle asian selittää."
"Tahdotteko sitten sen tehdä?"
"Käteni sen päälle."
He antoivat toisilleen kättä. Sopimuksen kiinnitykseksi joivat sitten vielä molemmat pullosta. Kun perheenväki jälleen kokoontui tupaan, niin loppui miesten arkaluontoinen keskustelu. Prits viipyi vielä hetken ja näkyi odottavan Miinan takaisintulemista, mutta kun tämä yhä viipyi, heitti mies hyvästi ja lähti. Sanoi vielä menevänsä vanhempainsa luokse Pärttelille. — —
Uudentuvan mökissä vietettiin sillä välin toisella tavalla lauvantai-iltaa.
Uuni oli lämminnyt, enin savu oli oven kautta mennyt ulos. Tummansininen savupilvi leijaili vielä katon rajassa. Muutamat vettyneet puun kannot paloivat vielä uunissa häkää tuottavina kekäleinä. Paitse tulen loistetta liedessä ei pientä kurjaa hökkeliä valaissut minkäänlainen valo.
Lieden ääressä istuu kaksi henkeä: työmies Päärn ja hänen vanha äitinsä. Päärn istuu matalalla rahilla, selkä käännettynä tulenvaloa kohti; äiti hänen vieressään puupölkyllä. Päärnun veriseksi piesty, mustan sininen selkä on paljas ja äiti voitelee sitä viinaan kastetulla pellavatukolla.
"Poikani, poikani, pahastipa ovat sinua raadelleet!" sopertaa vanhus vähän väliä, ja hänen kätensä sivelee hellästi ajettuneita verinaarmuja ja hänen vettyneistä silmistään putoaa monta kyyneltä viinan sekaan pojan iholle. "Sano, Päärnuseni, tekeekö kipeää?"
"Ole jo huoleti! Tiedänhän, kuinka hyvä lääkäri olet."
"Mutta silloin kun sinua raatelivat — eikös silloin koskenut kauheasti?"