"Pyytäkää sitten!"
"Jos te voisitte kirjoittaa minulle jonkun rivin — kodistanne — vastaisuudessa — niin olisin hyvin kiitollinen."
"Vain sillä ehdolla, että te ette jätä kirjeitäni vastaamatta."
"Kuinka voisin sitä!" Tuo huuto tuli aivan kuin säikähdyksissä Lustigin suusta.
"Hyvä! Me rupeamme kirjevaihtoon."
Opettajan silmälasit säteilivät iloisesti.
"Kiitän! Osotteeni lähetän pian teille ja pyydän saada teidän."
"Kuinka? Ettekö jää tänne?"
"En. Minä lopetan palvelukseni tässä talossa. Minulle tarjottiin Riiassa syksyksi ylemmän koulun opettajan paikka ja minä suostuin siihen."
"Mikä uutinen! Ja missä te aijotte viettää kesän? Varmaankin vanhempain tai sukulaisten luona?"