"Te seurasitte vilkkaasti meidän sosialistisia olojamme", lausui hän. "Te satuitte myös olemaan täällä pienen kapinan aikana, joka kehittyi täkäläisistä oloista. Minä olen pitkin vuosia kirjoittanut tähän kirjaan kotimaan elämästä yksityisiä tapauksia, joita te ehkä matkalla taikka kotona ajanvietteeksi voisitte lukea, ettette niin pian kadottaisi henkistä yhteyttä meidän maan ja sen asukkaiden kanssa. Tahtoisitteko ottaa mukaanne tämän mitättömän muistikirjan?"
Uteliaana ojensi Juliette kätensä kirjaa kohti ja avasi sen nimilehden. "Kolme vuotta haagituomarin talossa" — oli siihen kauniilla, selvillä kirjaimilla kirjoitettu.
"Te olette kirjoittanut muistonne tähän?"
"Niin olen."
"Mistä haagituomarin talosta te puhutte?"
"Paroni Heideggin talosta."
"Paroni Heidegg on ollut haagituomarina?"
"Niin."
"Ettekö anna painattaa tuota kirjaa?"
"En. En ole kirjailija. Ainoastaan ajanvietoksi olen jonkun värikkäämmän tapauksen, joka elävämmin jäi mieleeni, piirtänyt muistiin!"