Tärkeä kohta on lain täydennyksessä se, että talon maiden vaihtaminen moision maihin tehtiin paljon vaikeammaksi, että molempain maakappaleita saattoi yksinkertaisemmalla ja pikaisemmalla tavalla, ilman mittaamista toisistaan erottaa ja ettei maan ja talonpoikain työn arvo enää olisi määrättävä viljan mitan vaan sen painon mukaan.
Täydennyskin sisältö on lyhyesti seuraava:
Jokainen moision isäntä on velvollinen kunnan vanhimman ja hänen apumiestensä kanssa selvästi merkitsemään rajat moision maiden ja talon maiden välillä; tämä työ on oleva valmiina 1 p. lokakuuta 1859.[20] Kunnan vanhimpain ja heidän apumiestensä pitää antaa todistus paikkakunnan pitäjän oikeudessa, että rajamerkeillä varustettuja talon maita on niin paljon, kuin talonpojille 9 p. heinäkuuta 1846 niitä oli.
Niin oli kumottu uuden talonpoikaislain määräys, jonka mukaan moision ja talon maita kymmenen vuoden kuluessa piti mitata ja uudestaan arvioida, ennenkun työorjuuden helpotuksiin oli ryhdyttävä. Sillä tuo työ ei olisi kymmenessäkään vuodessa tullut suoritetuksi, eipä vielä kahdenkolmenkymmenenkään vuoden aikana, joka nähdään siitäkin, että puolentoista vuoden perästä, kesällä 1859 olivat 555 moisiosta vasta kahdeksassa maat mitatut ja arvioidut! Siitä saattaa arvata, kuinka kauvan talonpojat olisivat saaneet "vannoa" vanhan asetuksen noudattamista. Edelleen on täydennyslaissa sanottu: Jokaisen moision omistajan tulee antaa kihlakunnan oikeudessa selitys, tahtooko hän työorjuuden täydelliseksi lopettamiseksi ottaa talonmaiden kuudennen osan omaan haltuunsa ja omaksi tarpeekseen. Jos hän tätä haluaa, niin tulee hänen heti ilmoittaa ne vuokramaat, jotka jäävät hänen vapaasti käytettäväkseen. Vuokra näistä maista ei saa nousta yli kuudennen osan koko moision talonmaiden vuokramaksuista. — Jos moision isäntä tahtoo vaihtaa moision maat talon maihin, niin tulee erään arviolautakunnan moision isäntien lainauskassan sääntöjen mukaan määrätä vaihdettavien maiden arvo.
Moision isäntien ja talonpoikain välisten kontrahtienkin tekeminen säädettiin uudelle perusteelle:
Jokaisen moision isännän tulee pitää niinsanottua "verokirjaa", johon hän kirjoittaa kaikkein vuokratalojensa vuokravelvollisuudet ja jonka hänen tulee antaa pitäjän oikeuden vahvistettavaksi. Verokirjaan on merkittävä: ensiksi kaikki yleiset vuokramaksut, jotka kaikille taloille ovat samat, ja toiseksi kaikki erikoismaksut, joita yksityisten talojen tulee suorittaa. Viimeksimainitut ehdot ovat perustuksena kaikille vuokrakontrahdeille ja niiden pitää verokirjoissa joka talon kohdalla olla aivan tarkimman mukaan määrätyt. Verokirjaan olkoon vielä merkittynä kaikki taloille määrätyt käyttöoikeudet ja samoin myös jokaiset tavalliset, talon entiset työpäivät. Kaiken maan vuokra on määrätty rukiin arvon mukaan, jonka ohella sen paino otetaan mittapuuksi.
Jos vuokrakontrahti perustuu työorjuuteen, niin pitää tavalliset viikkotyöpäivät merkitä erilleen aputyöpäivistä; joka viikolle olkoon päivien luku määrätty ja kesä- ja talvipäivät merkittäköön erikseen. Aputöiden määrä olkoon selvästi merkitty, kuinka monta päivää joka vuokraajalta vaaditaan, minkälaisissa töissä ja minä vuodenaikana. Aputöiksi nimitetään ainoastaan niitä töitä, joita tehdään määräaikoina ja jotka nimenomaan ovat mainitut. — Talon vuokraaja saa moision isännältä hänen allekirjoittamansa kontrahdin, jossa kaikki ehdot ovat mainitut, jotka verokirjaan ovat merkityt, samoin myös ne, joita ei siellä ole tai, jotka koskevat vuokraajaa itseään. Kontrahti on vahvistettava pitäjän oikeudessa.
Verokirjassa merkityt työorjuuden määräykset eivät saa nousta yli tavallisten verotöiden ja sen on moision isännän tunnustaminen omakätisellä allekirjoituksella. Entisenä, tavallisena työveromääränä pidetään sitä, jonka vuokraaja, joka työllä maksoi veronsa vuosittain, viimeisenä neljänä vuonna, 23 päivään huhtikuuta 1858, täytti. Jos jonkun talon työveroa on huojennettu ja huojennukset ovat olleet olemassa, enemmän kuin kolme vuotta, niin pidetään sitä entisenä, tavallisena työverona. Entisiä, tavallisia työveromääräyksiä pidetään korkeimpina ja niitä ei saa lisätä.
Vaikka tuo uusi työveron määräys kyllä syrjäytti talonpoikain lain 127 pykälän, joka kansan kesken tuotti niin onnetonta sekavuutta, tahdottiin sittenkin vielä säätää, että sen yleensä piti jäädä korkeimmankin työvuokran mittapuuksi. Joka moision isännän piti erityisesti kunniasanallaan, kirjallisesti vakuuttaa ritariston esimiehelle, ettei hän keltään talonpojalta vaadi enempää, kuin talonpoikain lain pykälässä on säädetty.
Vihdoin sai työvuokralainen oikeuden ensimmäisenä, kolmena vuotena kontrahdin tehtyä sanoa itsensä siitä vapaaksi ja luopua paikastaan odottamatta vuokra-ajan loppua. Tyhjäksi jääneen talonpaikan sai moision isäntä pitää vain kolme vuotta huostassaan; sen jälkeen oli hänen pakko antaa talo raha- tai viljavuokraa vastaan vuokralaiselle. — Erään myöhemmän määräyksen mukaan ei saa vuokrakontrahteja tehdä lyhemmäksi kuin kuudeksi vuodeksi.