Pyytää paroni herran puheille ja lasketaan menemään.
"Noh, Päärn, mitä sulla sitten on asiaa?"
"Tulin herra paronille ilmoittamaan, että isäni eilen illalla kuoli."
"Völlamäen Rein?" kysyy paroni. "Soo, soo! Noh, suurta vahinkoa minulla hänestä juuri ei ole — hän oli vastainen koira."
"Herra paroni, hän oli minun isäni!"
"Noh, olisit voinut saada ymmärtäväisemmänkin isän."
Päärn on kalpea, hänen kätensä värisevät.
"Isäni sanoi kuollessaan, että paroni herra ja haagrehi olivat ottaneet häneltä hengen."
Paroni Heidegg on, talonpojan puhuessa, kääntänyt hänelle selkänsä ja katsonut akkunasta ulos. Nyt kääntyy hän äkkiä kuin olisi häntä takaapäin purtu.
"Soo, vai niin sinun isäsi sanoi — —? Noh, sitten oli hän kuollessaankin sama koira, kuin eläessään. Selkäsaunansa oli hän rehellisesti ansainnut — — —."