"Paroni herra!" murahtaa samassa Päärn, kuin olisi häntä tulisilla pihdeillä likistetty.
Nyt katsoo paroni Heidegg tarkemmasti miestä, kääntyy kalpeana takaisin erään nojatuolin taa, ja hänen kätensä ojentuu kirjoituspöytää kohti, jossa on hopeinen kello. Sitä kaikin voimin helistäen, huutaa hän niin, että talo kaikuu: "Tohver, Tohver!"
Palvelija tulee. Hän jää kysyvänä katsomaan paronia. Tämä tuijottaa talonpoikaan. Päärn seisoo liikkumatta keskellä huonetta — — —. Paroni pyyhkii kädellään tukkaansa. Tumma puna nousee hänen kasvoilleen hiusten rajaan asti.
"Ei mitään. — — — Vähän ajan perästä sinua tarvitsen", hän sanoo palvelijalle. Ja kun tämä alkaa lähteä, lisää hän kylmästi: "Sinäkin voit mennä, Päärn! Toisella kertaa puhumme siitä asiasta enemmän — — —."
Päärn poistuu palvelijan kanssa. — Typeryys on tehty.
Paroni Heidegg ei anna ikinä talonpojalle anteeksi sitä, että hän tätä on pelännyt — niin pelännyt, että hän sitä häpeää. — — — Paroni Heidegg antaa monta pientä rikosta anteeksi, jos häntä ymmärretään rukoilla ja kunnioittaa, mutta jos joku osottaa vastustamisen halua ja osottaa sitä niin että paroni Heidegg menettää rauhansa, että hän jo — pelkää, silloin — silloin on asia paha. — — —
Tuskin on Völlamäen isäntä haudattu, kun talo otetaan leskeltä ja pojalta pois. Paroni herra tarvitsee taipuvamman isännän arenti taloonsa kuin Päärn Ryytel on. Uppiniskaiset ja vastahakoiset koirat eivät kelpaa isänniksi. — —
Niin, tuo kallis orjuuden aika! Ne joille kohtalo ei ollut antanut selkärankaa, ryömivät, ja sanoivat, että se oli paras ja hyötyisin aika. Mutta ne, joilla oli selkärankaa, sanoivat: Yhdentekevä, jos ryömin tai seison — vääryyttä minulle sittenkin tehdään! Mutta vähemmin oli noita typeriä, jotka niin puhuivat. — —
"Hyvä kyllä, äiti", virkkoi Päärn, havahtuen murheellisista ajatuksistaan, "kyllä tuo voiteleminen jo riittää! Ehkä annat minulle nyt puhtaan paidan — vanha on vähän korea." Ja jalallaan potkasee hän lieden edessä maassa olevaa veristä paitaa.
Samassa narisee ovi, aukeaa ja nainen, isohuivi ympärillä, astuu sisään. Heti kiintyy hänen katseensa puolialastomaan mieheen ja hänen mustan-puhuvaan selkäänsä. Hänen suustaan pääsee hämmästyksen huuto. Ikäänkuin neuvottomana jää hän oven suuhun seisomaan.